Kävin psykolla tänään. Viivyin viitisen minuuttia, kunnes mies ohjasi minut kohti ovea. Kiva olla haluttu asiakas, potilas, hullu. Sain lisää sairauslomaa peräti syyskuun loppuun asti. Suuri helpotus. Sitten kuulemma katsotaan, olisiko minusta jo työkykyiseksi muiden työnhakijoiden joukkoon.

Viikonloppu oli ankea. Älytöntä vääntämistä ja väittelyä asioista erään hyvän ystävän kanssa. Yksinäisyyttä, suremista, hirveää ahdistusta. Tämä blogikin alkaa menettää merkitystään, koska en voi kirjoittaa tänne asioista niin kuin ne ovat. Liian moni tuttu lukee tätä ja tekee omia tulkintojaan. Pitänee siirtyä jonnekin muualle marisemaan.