Oli upea ja rentouttava lomaviikko maalla. Nautin ihan täysillä kotipaikan hiljaisuudesta ja siitä, kun ei tarvitse tehdä mitään. Kivaa oli nähdä isä ja Riitta terveinä ja onnellisina. Mummun kunto on mennyt huonommaksi, mikä surettaa. Mummu ei aina tunnistanut minua ja jouduin ”pakottamaan” hänet ulos pienelle kävelylenkille, kun hän mielellään olisi vain sisällä. Mummu on koko ikänsä ollut innokas ulkoilija, mutta nyt piiri alkaa pienetä entisestään.

Parina päivänä sain nauttia kätilötädin ja hänen tyttönsä seurasta. Huippua. Tykkään niin paljon isän siskoista. Perjantaina menimme porukalla yhteen kaupunkiin toisen tätini luokse yökylään. Sielläkin oli mukavan leppoisaa. Näin sen huomaa, miten hyvistä kohtaamisista saa energiaa ja voimaa.

Kiitos myös Piksulle, uskolliselle ystävälleni. <3

Eilen olimme N:n kanssa vaihteeksi baarissa. Tein sopivassa nousuhumalassa siirtoni ja laitoin facessa bodarihoitsulle viestin. N oli alustanut hommaa jo töissä, joten viesti ei sinällään ollut mitenkään ihmeellinen yllätys tai moka, jota pitäisi hävetä. Pyysin vain miestä viihdyttämään meitä parille. Tyyppi vastasi, että hän viihdyttää tämän viikonlopun junioreitaan. Ei muuta.

Nyt ajattelin luovuttaa ja unohtaa koko miehen. Minä olen tehnyt aloitteen tapaisen, seuraavaksi on hänen vuoronsa. Väkisin vääntämällä ei synny koskaan mitään hyvää.