Pyrin löytämään tasapainon ja kehittämään itseäni sekä fyysisesti että henkisesti. Etenkin henkisesti, koska sieltä mielestäni kaikki lähtee ja alkaa. Pyrin kohtaamaan omia pelkojani ja nauttimaan onnistumisista. Aiemmin ajattelin, että kaikki paha on minun syytäni enkä ansaitse mitään tai ketään hyvää. Nyt pyrin ajattelemaan, että minulla on oikeus kaikkeen hyvään ja voin tehdä elämästäni ihan minkälaisen vain haluan.

************************************************************

Ajattelin joskus, että jos tokenen masennuksesta, piristyn vääjäämättä ja jatkuva väsymys jää taakse. No, ei se ole jäänyt. Olen edelleen hirveän väsynyt ja voisin nukkua vaikka miten paljon. Terapeutti sanoi tänään, että minulla on niin paljon psyykkistä taakkaa kannettavana ja se jos mikä vie energiaa ja jaksamista. Kyllähän se järkeen menee. Jos pienestä asti on pelännyt äidin ja muiden läheisten kuolemaa ja sitten ihmisiä alkaa kuolla.. pelko vain lisääntyy ja vie entistä enemmän tilaa hyviltä asioilta. En vain käsitä, miten kuolemanpelosta voi ikinä päästä eroon. Murehdinko loppuelämäni, kuka kuolee seuraavaksi ja mitä pahaa läheisilleni voi sattua.