Vihaan tätä ahdistavaa oloa, joka tulee joka helvetin iltapäivä ja ilta. Aamut vielä jotenkin menevät, mutta muuten ei. Vihaan tätä olotilaa, jossa pitää aina yhä uudelleen koettaa keksiä ja miettiä syitä, miksi heräisi seuraavana aamuna. Tekisi mieli jättää kaikki lääkkeet syömättä, luovuttaa ja uskoa se, että en esimerkiksi saa nukuttua, vaikka lääkitystä lisättäisiin miten paljon. Olen niin väsynyt ja kyllästynyt taas kaikkeen, että voidaan kai sanoa vauhtikauden hiipuneen.