Nyt on hieno fiilis lähteä reissuun. Sain eilen kannustavaa palautetta opparista. Työn arvioijat ja opettajakin olivat sitä mieltä, että teoriaosuus on paketissa. Jes, juuri tähän halusin päästä ennen vuoden loppua.

Karsa kävi äsken toivottelemassa hyvät joulut, ennen kuin lähden. Samalla hän tarkisti läskieni tilanteen. Ihan käsikopelolla kävi taas vaihtelun vuoksi keskivartaloa läpi ja totesi, että joo-o suunnilleen samassa painossa olet kuin viimeksikin, mutta ei tainnut se seitsemän mennä rikki (toim. huom. seitsemänkymmentä kiloa). Karsa myös valisti minua, miten lomalla kerkeää hyvin tulla pari kiloa lisää painoa, kun koko ajan syö ja juo. Yritin siinä vieressä piipittää, että minulla ei ole sellaista ongelmaa koskaan ollut, vaan paino on paremminkin tippunut lomalla.

Olen suuresti kiitollinen ja onnellinen niistä ystävistä ja ihmisistä lähelläni, jotka eivät kommentoi painoani mitenkään (paitsi jos suunnilleen vaatimalla vaadin) ja joille olen vain Viivi enkä jokin kilo- tai läskimäärä. (Ja ei, en mitenkään masentunut Karsan kommenteista. Päinvastoin. Tajusin taas, miten ihminen voi tehdä pienistä asioista liian suuria ongelmia itselleen.)

Adios.