Sähköhoito on nyt tällä erää ohi. Ensi viikolla on vielä tapaaminen lääkärin kanssa, mutta muuten tämä taisi olla tässä. Olotila on ihan käsittämättömän pettynyt. En pysty sanoin kuvailemaan, miten paljon toivoa (kaiken jäljellä olevan) tähän hoitomuotoon laitoin ja miten yritin uskoa, että minä voitan masennuksen eikä se minua. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa, en ymmärrä. Olen niin täydellisen kyllästynyt elämääni. Nyt jos koskaan tekisi mieli painaa deleteä, mutta onneksi täksi päiväksi on ohjelmaa, kun sisko tulee poikansa kanssa kylään.