Läppäsin eilen työkaverille luurin korvaan. Jo oli aikakin, mietin heti perään ja olin ylpeä itsestäni.

Tästä viheliäisestä kylkimurtumasta tuli jäävuoren huippu. Kun tarpeeksi koetellaan, jokin on se viimeinen pisara ja minulle se oli taikasauvan runtelema kylki.

Pyörittelin eilen yhtä lausetta mielessäni. Koko elämäni on yksi iso epäonnistuminen. Tuntuu, että kaikki menee aina lopulta pieleen, vaikka mitä yritän. Tottahan tuo ei ole, koska olen esimerkiksi selättänyt onnistuneesti sellaiset kevyet jutut kuin vuosikausien vaikea masennus ja ahmimishäiriö.

Kaikki onnistumiset on vain helppo nollata, koska minulla ei ole töitä. Työttömyys oikein jäytää sisuskaluja. En tajua, miten vaikeaa voi olla löytää ihan kiva, mukava työ, jonne olisi ainakin useimmiten helppo mennä.

Tästä työttömyyskuviosta itse asiassa lähti eilinen puhelu työkaverin kanssa sivuraiteille. Alkaa pikkuhiljaa mennä hermo, kun joka ikisellä on oma mielipiteensä asioistani ja neuvoja tulee heti, kun luovuttaa puheenvuoron. (Erityisesti hermoon ottaa sellainen kommentti kuin sairaanhoitajalle ja hyvälle työntekijälle löytyy aina töitä. Vittu.)

Tiedän, että olen itsekin kova neuvomaan ja aion tästä lähin kiinnittää asiaan huomiota. Minä en tiedä kenenkään elämästä koko totuutta, joten mikä minä olen kertomaan, mitä seuraavaksi kuuluisi tehdä. Hyvällähän ihmiset kai neuvovat, niin minä ainakin. Haluan olla avuksi ja kertoa, että yritän ymmärtää ja haluan, että ystävällä olisi helpompi olla.

Eilisen vittumaisen puhelun jälkeen tajusin, että useimmiten riittäisi pelkkä kuuntelu tai että joku sanoisi, että vitsit, onpa paska tilanne, kerro, jos voin auttaa jotenkin. Ei vaan vetäisi tyhjäksi toisen kokemaa pahaa oloa ja alkaisi järjestää sen toisen elämää kuntoon.

Kyllä minuakin vituttaa viimeaikainen jatkuva itsesäälissä pyöriskelyni, mutta tämä nyt on tätä niin kauan kuin on. Jos joku ei kykene ottamaan sitä vastaan, ei tarvitse olla yhteyksissä. Ei se, että on kääntänyt ajattelutapansa myönteiseksi, tarkoita sitä, etteikö voisi toisinaan oikein ajan kanssa velloa itsesäälissä ja miettiä, että kuolema olisi paras ratkaisu kaikkeen.

Eilen itkin koko illan ja mietin paskaa epäonnistunutta elämääni. Nukkumaan mennessä ajattelin silti, että minä selviän tästä, koska olen tähänkin asti kaikesta selvinnyt.