En saanut sitä aikuiskoulutuspaikkaa, jota kovasti toivoin. Suurin ongelma oli testaavan psykologin mukaan alan työkokemuksen puute (onkos tämä ollut ikinä koskaan milloinkaan ongelmana missään) ja voimakkaasti esille tuleva velvollisuudentunto ja siihen liittyvä perfektionismi. Voisin pian uuvuttaa itseni ihan täysin kyseisellä alalla.

Kykytestit (matemaattiset, loogiset, kielelliset ynnä muut) olivat menneet tosi hyvin, reippaasti yli keskiarvon. Jotakin lohtua siis, koska ajattelin, että minusta ei yksinkertaisesti enää ole mihinkään vähänkään älylliseen suorittamiseen.

Lopuksi psykologi sanoi, että hoida itseäsi, hanki alan työkokemusta ja hae sitten uudestaan. Hoida itseäsi. Taidankin lähteä tästä pöpilään hoidattamaan velvollisuudentuntoa ja perfektionismia vähemmäksi. Kai sitä voi tosiaan epäonnistumisessakin olla perfektionisti. Jeah.