Sain kirjat eilen. Kaikki oli ok. Virheet korjattu, kuvia suurennettu (tosin suuremmaksikin olisi voinut) ja kansi näytti hyvältä. Tänään sain ensimmäisen palautteen yhdeltä hörhölän asiakkaalta. Mies tuumasi, että olisi kirjoittanut tuommoisen kirjan kolmessa päivässä. Hölmistyin niin, että sanoin vaan jaa. Muutenkin mieheltä tuli sellaista puhetta, että hohhoijaa.

Palaute masensi, vaikka lupasin itselleni, että en välitä ihmisten puheista. Sain palautetta tai en, kirja ei tunnu enää oikein miltään. Ihan sama. Kaikki on ihan sama. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Surettaa vaan, miten paljon rahaa laitoin tuohon kirjaprojektiin ja mitä kaikkea siltä odotin. Helpotusta, apua, onnistumista, tyytyväisyyttä. Nyt toivon vaan, että kirja myy sen verran, että saan jouluksi matkarahat kasaan.

Tuntuu, että mikään ei ole hallinnassani. Syömiset menevät päin helvettiä. En jaksa enää innostua salitreeneistä, mikä on jo omastakin mielestä huolestuttavaa. Sali on kuitenkin pitänyt minua aina hengissä, vaikka olisi miten ankea olo. Mietin vaan, milloin tämä kärsimys loppuu.