Huh huh. Olen tällä viikolla istunut kolme päivää koneella naputtelemassa tekstejä uusia työkuvioita varten. Harmi, etten voi niistä täällä kertoa. Sisäisen kaaoksen saisi paremmin järjestykseen, kun voisin kirjoittaa asioita auki, mutta nyt se ei käy.

Huomasin jälleen, että kun on itselle tärkeästä jutusta kyse, viilaan yksityiskohtia loputtomiin. Kuulen oikein, miten pikku perfektionisti kohisee päässäni. Välillä työjutut menevät uniin, sydän hakkaa ja päivisin voin istua koneella parikin tuntia enkä edes huomaa, miten aika kuluu.

Se, jos mikä kertoo, että nyt olen asian ytimessä. Toivon niin, että tästä tulee jotain eikä minun tarvitse palata enää sairaanhoitajaksi.

Vietin viime yön eräässä kylpylässä Karsan ja Silikonitissin kanssa. Vähän jännitti, miten nyt toisella kertaa suhtautuisin naiseen ja miltä oma olo tuntuisi.

Meillä oli ihan kivaa. Tosin välillä luulin olevani keskellä pornoleffan kuvauksia, sillä Silikonitissi vetää melkoista roolisuoritusta seksissä. Karsan kanssa olemmekin pohtineet, minkä verran nainen oikeasti nauttii vai onko homma vain melko huvittavaa esittämistä.

Minä ihailen naisia, jotka jaksavat laittautua ja ovat tosi naisellisia. Ihan niin kuin Silikonitissi. Piikkikorot taas kopisivat ja tissit törröttivät liikkumattomina suoraan eteenpäin. Mietin useaan otteeseen, kadehdinko häntä vai olenko vain tosi vaikuttunut siitä, miten hyvännäköinen ja näyttävä joku nainen voi olla. En ainakaan tunnista kateutta, paitsi ne tissit.

Kun olimme uimassa, Silikonitissi valitti vähän väliä, miten meitä tuijotetaan pahasti. Samaa hän sanoi ensimmäiselläkin kerralla. En tiedä, miksi häntä niin paljon häiritsee muiden tuijotus. Tuskin hänelle mikään yllätys on, että jos on tuollaiset tissit, kyllä niitä katseita ja usein kateellisiakin katseita vaan tulee. Ja toisaalta, jos oma mies on ohjeistanut ottamaan silikonit sen takia, että nainen saisi miehiltä huomiota, en tajua homman pointtia. Ehkä hän ei pohjimmiltaan ole niin sinut itsensä kanssa, kuin hän antaa ymmärtää.

Minä vetelin uusissa bikineissäni hyvinkin rentona. Ajattelin, että jos joku katsoo hyvällä tai pahalla, antaa katsoa. Kyllä tähän maailmaan tuijotusta mahtuu ja jos joku pahoittaa mielensä ulkonäöstäni ja kropastani, harmi.

Illalla panostin itsekin sen verran pukeutumiseeni, että pistin päälle mustan minimekon, jossa on vetoketju edessä, ja liki kymmenen sentin kiilakorot vielä siihen kaveriksi. Luulen, että kyllä minuakin saattoi joku katsoa. Karsa ainakin myhäili tyytyväisenä, heh.

Pienessä pöhnässä mietin, miksi haluan, että minua katsottaisiin ihaillen. Mitä minä saan siitä. Kun jossain sisimmässäni tiedän, että ulkonäkö on vain kuorta ja toivon, että minut muistettaisiin ihan jostain muusta kuin esimerkiksi tissien koosta tai treenatuista pakaralihaksista. Mutta kyllä, pakko se on myöntää, että kaipaan huomiota etenkin miehiltä. Aika surullista.