Pää on täynnä niin synkkiä ajatuksia tällä hetkellä, että en ole nähnyt tarpeelliseksi velloa kurjuudessa kirjoittamalla kaikkea tänne. Torstaina oli yhdeksän ja puolen tunnin raskas iltavuoro. Kun iltakymmenen jälkeen lähdin yli parinkymmenen asteen pakkasessa kävelemään kotiin vain herätäkseni viideltä ylös aamuvuoroon, mietin, että kai sitä helpommallakin voisi rahaa saada. Ei muuta kuin aamuvuoroon vedet silmissä väsymyksestä ja pahasta olosta. Iski suoranainen pakokauhu. Saatan hyvinkin joutua elämään vielä viisikymmentä vuotta. En voi mitenkään kuvata tätä jatkuvaa elämisen tuskaa. Ihan perseestä.