En pidä erityisemmin vaatteista tai pukeutumisesta. Ehkä jos olisi rahaa, palkkaisin jonkin stylistin ja lähtisin kiertelemään vaatekauppoja. Mutta kun laitan kaikki vähäiset rahani mieluummin matkustamiseen kuin vaatteisin, kuljen milloin missäkin riekaleissa. Huvittaa välillä, kun lukee julkkisnaisten haastatteluita, joissa päivitellään kun on viidetkymmenet farkut kaapissa eikä ehdi pitää kaikkia. Minulla ei ole koko elämäni aikana ollut lähellekään viisiäkymmeniä farkkuja. Oh my God, mitä (elämän) tuhlausta.

Tänään on päällä äidin punavalkoraitaiset sukat, siskon ruskeat collegepökät, turkoosi pitkä toppi ja mustat parhaat hetkensä nähneet alusvaatteet. Kauppaan sentään laitoin farkut (Beaversin unelmat, johon saan edelleen läskini sullottua) jalkaan. Koko komeuden kruunasin mustilla hiekottuneilla superlenkkareilla, jotka ovat eräänlainen tunnusmerkkini. (Lenkkarini ovat yleinen vitsi. Kummipoikakin puhuu nykyään kengistään superlenkkareina. Mistä lie oppinut.)

Kyllä itseänikin välillä hävettää missä kamppeissa tuolla tyylikkäiden ihmisten joukossa kuljen. Ihailen niitä, jotka jaksavat joka päivä kehitellä jonkin muotiluomuksen päälleen ja meikata viimeisen päälle plus jalkaan vähintäänkin korkkarit tai reisisaappaat. Minulle muut asiat ovat tärkeämpiä kuin pukeutuminen ja hyvä niin.