Tätä kannattaisi kysyä joltakin vähemmän kyyniseltä ihmiseltä. Minä uskon, että maailmassa on kaksi voimaa, pelko ja rakkaus. Olen elänyt suurimman osan elämästäni pelon vallassa eikä siitä ole seurannut mitään hyvää. Nyt kokeilen rakkautta, ja tähän mennessä olen tyytyväinen vaihtoon.

En tiedä mitä rakkaus on, mutta tiedän mitä ja ketä rakastan. Rakastan yli kaiken isää, äitiä, Mikaa, siskoa ja siskonpoikia. He ovat kaikkein tärkeintä ja kalleinta, mitä maailmassa voi olla.

Rakastan musiikkia, matkustamista, ruokaa, lapsuudenkotiani ja niitä hetkiä, kun oma elämä tuntuu siltä kuin katselisi elokuvaa. Ja vaikka elämäni on ollut suhteellisen ankeaa, elokuvahetkiä on ollut lukuisia.

Toivon, että joku päivä voisin rakastaa elämää enemmän kuin kuolemaa ja että oppisin rakastamaan itseäni. Joitakin edistysaskeleita olen ottanut, mutta päivä kerrallaan.

************************************************************

Siskoni vastasi heti seuraavana aamuna vuodatukseeni eikä suuttunut. Hän sanoi, että on monesti itsekin miettinyt, että omaa käytöstä voisi välillä muuttaa. Sisko painotti kuitenkin, että pojilla pitää olla kuri ja järjestys. Totta, mutta kai sen järjestyksen voi huutamattakin pitää. Sisko sanoi, että heidän asioitaan ei tarvitse murehtia. Että pitäisin vain huolen itsestäni, kun pojilla ei ole muita tätejä, setiä ynnä muita tukena ja turvana.

En tiedä, miten tyytyväinen olen, mutta ainakin otin asian puheeksi. Saa riittää tällä erää. Kai se on vähitellen hyväksyttävä, että voin muuttaa vain itseäni ja omaa elämääni. Muut elävät kuten haluavat.