Nyt on tullut sellaisia käänteitä, että nostan vain kädet pystyyn ja totean, että maailmankaikkeus osaa yllättää joka kerta. Voin ihan rehellisesti myöntää, että en enää jaksanut uskoa asioiden järjestyvän ja jokainen kyllä kaikki järjestyy -toivotus sai minun puolestani painua sinne itseensä. Mutta niin. Ikinä ei tiedä, mitä hyvää huomenna voi tapahtua.

Aloitan Samista, joka ei varsinaisesti liity edellä mainittuihin yllätyksiin mitenkään.

Kerroin joskus Samille halustani kokeilla pissaleikkejä niin, että hän pissaisi päälleni. Samille voi ehdottaa mitä tahansa ja hän suostuikin pyyntööni. En oikeasti tiedä, onko pissaamisessa mitään kiihottavaa, mutta Sami on superkiihottava, joten se riittää.

Mies oli juonut kotona reilun litran vettä ja kittasi täälläkin lasitolkulla juotavaa, jotta rakko tulisi täyteen. Seisoimme vessassa alasti molemmat. Olimme vastakkain ja odotimme, että pissahätä tulisi. Ei tullut. Silittelin Samin selkää ja hartioita ja Sami silitteli minua. Välillä pussailimme ja seisoimme hiljaa paikoillaan silmät kiinni tai tuijotimme toisiamme. Mietin, että vitsit, tässähän meditoidaan parhaillaan pissahätää odotellessa, heh. Oli erikoista. Lopulta pissakin tuli ja ei kai siinä mitään ihmeellistä ollut. Tulihan kokeiltua.

Sami oli eilenkin käymässä. Annoin hänelle vajaan tunnin suuhoidon, ja oli niin hienoa. Katsoin välillä Samia silmiin ja näin, miten mies nautti tilanteesta.

Tuon ihmisen kanssa saa kokea vaikka ja mitä. Kaikki on avointa, mitään ei tarvitse hävetä tai miettiä, pitääkö toinen ihan outona. Olin jopa huomaavinani Samin katseessa jotain erilaista eilen ja ehkä sunnuntainakin. Ihan kuin miehen kova machokuori alkaisi rakoilla ja hän olisi lähellä itse määräämänsä rajan rikkomista. Siis sen, että meidän välillä voi olla vain hyvää seksiä eikä mitään muuta.

Kävi Samin kanssa miten tahansa, nautin tapaamisistamme ja niistä fiiliksistä, joissa olen Samin käyntien jälkeen. Tuntuu hyvältä, että pystyn tykkäämään jostain miehestä Jannen jälkeen. Janne satutti minua kuitenkin hetken niin syvältä, että luulin kyynistyneeni taas. Onneksi en.

Ja mitä tulee yllätyksiin. Kaikki kävi varsin nopeasti eli homma selvisi kahden päivän aikana. Aloitan maanantaina työt yhdessä psykiatrian paikassa. Kyse on vain kolmen viikon sijaisuudesta ja huonosta palkasta, mutta otin tuon työn pelkästään työkokemuksen ja oman mielenterveyden säilyttämisen takia. Raha on nyt sivuseikka, jos kerran vihdoin tarjotaan työtä ja vielä psykiatrian puolelta. Jatkopesti on mahdollinen, mutta enpä tiedä, sillä..

…toinen yllätys tipahti juuri äsken sähköpostiini. Minut valittiin ensimmäiselle haastattelukierrokselle yhteen tutkimuspuolen työhön. Jos saisin työn, pääsisin tutustumaan tutkimusmaailmaan, joka ehkä olisi erakkoluonteelleni sopivampaa kuin ylisosiaalinen hoitotyö. Mutta. Kyseessä on tosiaan vasta ensimmäinen kierros enkä tiedä, paljonko porukkaa on mukana. Jostain pitäisi nyt kehitellä itseluottamus (ja välineet) ja tekaista englanniksi videopätkää.

Että tällaista tänään.