Viikko oli ankea. Kaikki kärjistyi perjantaiaamuna, kun lähdin vieraaseen yliopistoon etsimään yhtä gradua. Rämmin lumipyryssä ja liukastelin lonkkani kanssa pitkin katuja aivan turhaan. Olen pystynyt päästämään monesta viha-ajatuksesta irti, mutta talvea vihaan edelleen. Lumi on perseestä, talvi samoin.

 
Viikon ahdistavin uutinen oli se, että toimeentulotuki luultavasti lakkautetaan, jos en keksi jotain hyvää selitystä. Minusta on väärin ja surullista, että juuri jaloilleen pääsevä henkilö pakotetaan laittamaan itsensä liian koville. Kauhukuva on se, että joudun sekä opiskelemaan että tekemään samalla niin paljon töitä, että uuvun ja löydän itseni jostain suljetulta osastolta. En tiedä, miten jaksan ja mistä revin ajan kaikkeen. Teen ajatustyötä asian kanssa.

Päätin, etten jaksa murehtia raha-asioita. Olen selvinnyt niin vaikeista ajoista, että selviän nytkin. Meinasin jo perua joulun matkan, mutta en pysty. Joulu ulkomailla on minulle hengähdystauko elämästä.
Pidän siitä kiinni, vaikka eläisin vedellä seuraavat kuukaudet.

Ahdistusta on ollut ilmassa pitkin viikkoa. Päästän siitä irti ja listaan tähän rentouttavan viikonlopun parhaat hetket.

 

-viikonloppu maalla isän luona
-Riitan näkeminen (kaikki on näköjään taas ok)
-ihanan kätilötädin yllätysvisiitti (hän oli laihtunut 16 kiloa, upeaa)
-kaksi piristävää kivutonta lenkkiä raikkaassa pakkasessa (jopa lumi tuntui hetkellisesti siedettävältä)
-maaseutukodin hiljaisuus
-sauna
-juttelu isän kanssa
-hyvät yöunet
-vielä paremmat päiväunet äidin viltin alla