Ensimmäinen kouluviikko takana. En mitenkään laske, mutta enää neljätoista koulupäivää ja pari tenttiä, ennen kuin harjoittelu alkaa. Tänään oli jälleen yksi v*tun turhauttava koulupäivä. Se sisälsi ammattitaitoiselta opettajalta muun muassa kommentit ”tehän tiedätte jo melkein kaiken, mutta käydään nämä nyt huvin vuoksi läpi” ja ”joko tästä voisi lähteä ruokatauolle”. Tunti alkoi noin puolen tunnin esittelykierroksella, kun jostain muusta kuin vieruskaverista piti kertoa jokin hauska juttu. Hauskuutuksen jälkeen tunnilla käytiin läpi asioita, jotka opetettiin tehokkaammin ja miljoona kertaa paremmin jo lukiossa. Ja huom, tässä on sentään kyse valmistumisvaiheen syventävistä opinnoista. Ugh, olen puhunut.

(Täytyy myöntää, että yksi tunnilla kuultu lause kolahti. Vapauden ja itsenäisyyden korostamisen taustalla voi olla syvä kaipaus saada olla toisista riippuvainen.)

Olen kaihoisin mielin kuunnellut joidenkin opiskelukavereiden lomasuunnitelmia valmistumisen jälkeen. Yksi muuttaa Amerikan maille, toinen on varannut pelkät lentoliput Aasiaan ja muutama muu suunnittelee ”vain” perinteistä ulkomaanmatkaa. Oma tilanne näyttää sanoisinko yhtä epävakaalta kuin mieli, mutta olen tässä tilanteessa omien valintojeni takia. Turha jossitella, mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin.

Tänään viimein sain kesätyöpaikasta tiedon, että heillä ei ole viikonlopputöitä tarjolla tälle syksylle. Soitin iltapäivällä yhteen toiseen paikkaan, ja menen sinne haastatteluun maanantaina. Toivon kovasti, että saisin sieltä viikonloppuvuoroja tai jonkin ihmeen, kuten palkallisen harjoittelun. Muuten näyttää aikamoiselta. Tosin yksi kiinteistövälitysfirma oli nyt ottanut mummun asunnon listoilleen, kun tähän mennessä asunto on luokiteltu lähinnä turhaksi ja tarpeettomaksi. Pidän peukut edelleen pystyssä, että joku ihana ihminen haluaisi ostaa pienen kämpän keskeltä korpea.

Loppukevennys: Mikä on hartioista sopiva, rintojen kohdalta tiukka, mahan kohdalta löysä ja lantioon mahtuisi siskon pienempi poika piiloon? Se on uusi musta läskinpeittoneuletakkini, jonka ostin tänään hintaan kolmekymmentä euroa. (Tällä kropan mallilla on vaikea löytää täydellisesti sopivia vaatekappaleita.) Voin sitten loppuvuodesta miettiä, minkä verran ruokaa olisi saanut tuolla rahalla.