Kuntoprojektin kanssa on koettu pientä epätoivoa heti alusta asti. Ruokavalio on haastava, koska proteiinia pitää syödä päivän aikana p a l j o n. Jos söisin lihaa, ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun en syö enkä ala. Nyt vetelen jotain epämääräisiä proteiinidrinksuja joiden maut ovat varsin mielenkiintoisia. Pt sanoi, että se on joskus tottumiskysymys. Varmasti, jos on vuositolkulla elänyt leivällä ja herkuilla.

Treenit sen sijaan sujuvat vähintään kohtuullisesti. Olen jaksanut käydä salilla paremmin, kun töitä on vähemmän. Tuntuma lihaksissa on täysin erilainen, kun liikkeiden tempoon on kiinnitetty huomiota. Jes, kyllä tästä vielä hyvä tulee ja matka kohti unelmakroppaa jatkuu. Tosin rehellisesti sanottuna tärkein juttu tässä on se, että jaksaisin olla töissä enkä nukkuisi kaikkea vapaa-aikaa. Ulkonäkö ja itsetunnon koheneminen tulevat hyvänä kakkosena.

Äsken selvisi, että työt jatkuvat kuukauden sopimuksella huhtikuun toiselta viikolta. Siihen asti on mukavasti keikkapäiviä, joiden välissä ehtii opetella syömään. Heh. Toukokuussa pidän kolmisen viikkoa omaa lomaa ja jatkan töissä toukokuun lopusta ainakin marraskuun loppuun. Kyllä hirvittää sitoutua johonkin noin pitkäksi aikaa, mutta onpa sitten tämä vuosi aikaa miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä.

Viime päivinä on ollut hirveä kriisi päällä, että en enää halua olla sairaanhoitaja. Tai no, en oikeasti koskaan halunnutkaan. Toisaalta keskiviikon ja torstain aikana pääsin töissä taas ylittämään itseni useamman kerran, mikä tuntuu loistavalta verrattuna siihen, että istuisin vain tässä sohvalla odottamassa kuolemaa.