Kävin fysiatrin luona tänään eikä pahin pelkoni toteutunut. En joudu selkäleikkaukseen enkä keskeyttämään ah niin ihanaa opiskeluani. Lääkäri pisti kaksi kortisonipiikkiä pakaraan ja vaikutusta odotellaan noin viikon verran. Liikuntakieltoa pamahti samainen viikko.

Myös tämän lääkärin mielipide oli, että piriformikseni on aivan jumissa ja jalkani ovat erimittaiset. Sain lähetteen fysioterapiaan yksityiselle, joten rahaa palaa lisää, mutta antaa mennä. Mitä vaan, että saan lonkkani kuntoon.

Lääkäri ehdotti myös tukipohjallisen kokeilemista lyhempään jalkaan, mutta en tiedä, mitä siitä ajattelen. Olen lukenut ja kuullut, että tukipohjallinen voi vahingoittaa kroppaa lisää. Ehkä juttelen asiasta vielä fysioterapeutin kanssa, ja kaikkea kai voi ainakin kokeilla.

Hienoisen väännön jälkeen sain kuin sainkin lähetteen lannerangan röntgeniin, vaikka lääkäri ei sitä nähnyt tarpeelliseksi. No, minä näen ja minä maksan. Tosin kuskaan lähetteen omalääkärille ja sitä kautta pääsen julkisiin kuviin, joten ei tule niin kalliiksi.

Fyysinen tuska on helpottanut vähän, kun sain asioita näin hyvin eteenpäin. Henkisesti vointi on parempi, kun kävin terapiassa maanantaina ja näin Piksua tänään pitkästä aikaa. Väliin on mahtunut myös treffi-ilmoituksen tekemistä ja hupaisia vastauksia, voima-ajatusten uusimista, laihdutuskuurin aloitusta ja henkisten lakien opiskelua. Kyllä tämä tästä. Niin pitkälle olen päässyt, etten anna itseni masentua enää.