Parasta tässä päivässä on:

Hämärässä hölkötelty aamulenkki kaupungin metsikössä. Lonkka veivaa kipuineen mukana, mutta pääasia, että pystyn liikkumaan.

Sisätaudit alkavat upota päähän pienen asennemuutoksen jälkeen, ja tentti on vasta torstaina.

Jännitän huomista työpäivää huomattavasti vähemmän kuin viikko sitten.

Huomata, että olen aika tavallinen ja sulaudun joukkoon. Opiskelen ja käyn satunnaisesti töissä. Siis elän.

Kiittää itseäni siitä, että jaksan aina vaan kokeilla uusia syöntiviritelmiä oloni kohentamiseksi. Tällä kertaa on ollut jo viikon kokeilussa niinkin radikaali muutos kuin kasvisten ja hedelmien (ei banaanien) lisääminen kasvissyöjän ruokavalioon. Hurjaa.

Viikon kohokohtana yksi pirteyskohtaus aamulla, kun heräsin. En muista milloin viimeksi olisin tuntenut itseni pirteäksi. Siitä on ainakin kuusi vuotta ellei enemmän. Kohtaus meni toki hetkessä ohi, mutta kesti niin kauan, että sen kerkesin tajuta.

Kuunnella inspiroivaa musiikkia ja haaveilla joulukuun reissusta.