Reissussa syöminen oli haastavaa. Hyvää ruokaa oli toki tarjolla kohtuulliseen hintaan, mutta päässä pyöri ankeita ajatuksia. Kun olin siskon luona ensin yhden yön ja päivän, minulla oli omat eväät eli niin sanotut turvaruoat mukana. Siskon luona syöminen on lähtenyt monesti hallinnasta ja seurassa herkuttelu on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt ei tehnyt mieli kahvipullaa, mutta huomasin, miten vaikea on ottaa rennommin syömisten kanssa.

Matkalla tiesin, että minun ruokarajoitteillani en pysty täydelliseen suoritukseen. Ei siihen olisi mitään tarvettakaan, mutta ehkä syömisten tarkkailu on mennyt hieman yli normaalin rajan. Päätin, että syön mitä on tarjolla enkä stressaa asiasta sen enempää. Join muutaman viinalla terästetyn kahvin, paljon vettä ja söin pari pitsaa ja pastaa. Pyörittelin mielessäni, että näistä ei edes yhteensä tule yhden päivän tarvittavaa proteiinimäärää ja kokonaisuutena liikaa kovaa rasvaa. Yhden juustokakkupalan otin, koska halusin testata, miten helposti palaan takaisin mässäilyyn.

No en palaa. Nyt kotona olen taas hyvillä mielin syönyt proteiinipirtelöitä ja omatekoista leipää. Ihan terveellä pohjalla ajatusmaailmani ei ole, mutta onneksi tunnen itseni ja pystyn tekemään korjausliikkeitä suhteellisen nopeasti. En halua ahmia, mutta en myöskään rajoittaa liikaa syömisiä.