Tänään oli reilun kolmen vuoden koulutuskailun viimeinen päivä, josta lintsasin noin puolet. Vähän omituinen tunne oli, kun lähdin koululta. Ilmassa oli jopa haikeutta, vaikka kyseistä laitosta ei tosiaan tule ikävä. Viikon päästä on valmistujaiset, ja sitten viimeistään voi alkaa elää. Heh.

Työt alkoivat maanantaina. Jo kolmen työpäivän aikana olen saanut takaisin maan alle poljettua itsetuntoani ja uskoa siihen, että kyllä minä osaan ja mitä en osaa, opettelen ja opin. Saatana vituttaa se mieshoitaja, joka minut haukkui. No, hänellä oli varmaan harvinaisen huono päivä tai jotain. Ihan sama, se on nyt käsitelty ja unohdettu.

Olen aika tosi ylpeä itsestäni, kun kävin kahtena päivänä töiden jälkeen salilla. Hirveä ahdistus iski, kun menin sinne puoli neljän jälkeen. Kova hälinä ja ihmispaljous, häpeä omasta koosta ja niin edelleen. Mutta sitten kun sain mentyä, se oli siinä. Paljon parempi olo verrattuna siihen, että olisin jäänyt sohvalle mussuttamaan leipää ja suklaata.

Mistä tulikin mieleeni, että minulla on kokeilussa yksi juttu syömisten tasapainottamiseksi. Hommahan on vähitellen mennyt siihen, että kaikki lämmin ruoka tai oikea ruoka, kuten sitä itse kutsun, on alkanut pyöriä suussa ja oksettaa. Kaupassa olen vaeltanut hyllyltä toiselle ja miettinyt, mitä tekisi mieli syödä. No ei mitään. Sitten olen roudannut kotiin suklaata ja leipää ja olo on ollut hirveä. Nyt näyttää paremmalta, mutta ajatustyötä pitää vielä tehdä.