"Minä olen vastuussa siitä, mitä näen. Valitsen tunteet, jotka koen ja päätän itse päämäärästä, jonka haluan saavuttaa. Ja minä itse pyydän kaikkea sitä, mikä minulle näyttää tapahtuvan ja saan sen mukaisesti kuin olen pyytänyt."

(Ihmeiden oppikurssi)

Körde palasi eilen illalla linjoille. Hänellä oli juhliminen lähtenyt jälleen käsistä.

Melkein huvittaa, kun marraskuun lopussa ajattelin, että onneksi Körde ei ole alkoholisti. En tiedä, onko tämä toinen vaihtoehto sitten parempi. Yllättynyt en ole.

Körde tosin sanoo olevansa vain viihdekäyttäjä, joten lasketaan se edistykseksi. (Sarkasmia.)

Ihmettelen, miten en koskaan opi ja millä vimmalla vedän puoleeni päihdeongelmaisia miehiä. Joitakin juurisyitä uskon tietäväni, mutta palaan niihin myöhemmin.

Körde on ollut viimeksi keskiviikkona kiinnostunut minun kuulumisistani, elämästäni, minusta noin ylipäätään. Siitä olen eniten loukkaantunut. Hän ei nytkään kysynyt, miten minun viikonloppuni meni ja onko kaikki kunnossa, kun en ole ollut moneen päivään yhteydessä.

Olen vittu jotain ilmaa hänelle. Epätoivoista, riippuvaista, takertuvaa ilmaa.

Otan nyt pienen aikalisän. Olen vastannut hänen viesteihinsä semineutraalisti. Jätän tarkoituksella vähän roikkumaan, miten jatkamme tästä eteenpäin. Körde on joka tapauksessa työreissussa ainakin huomiseen asti, ja minä palaan työkeikalta vasta lauantaina.

Tiedän, että minun pitäisi pelastaa itseni tästä kuviosta, mutta en tiedä, haluanko.