Körde soitti eilen. Hän halusi kertoa yhdestä vaaratilanteesta, johon oli joutunut kesken työvuoron. Mies oli selvinnyt tilanteesta onneksi ehjin nahoin.

Körde kertoi ikävöivänsä minua ja häpeävänsä käytöstään. Hän oli taas odottanut, että ottaisin häneen yhteyttä. Kysyin, miksi minä ottaisin yhteyttä, kun hän on se, joka katkaisi välit.

Körde väitti edelleen, ettei muista katkaisseensa välejä. Eipä sillä sinällään mitään väliä ole.

Sanoin Kördelle, että ymmärrän, ettei hän voi sietää työtäni. Tällä kertaa mies oli sitä mieltä, että työ ei ole mikään ongelma. Eikä minun työni ole syy siihen, että hän pelkää tauteja eikä halua koskea minuun.

Oikea syy (kaikkeen?) on se, että hänellä on edelleen lääkkeistä johtuvia erektio-ongelmia eikä hän kestä sitä tilannetta. Tämän ongelman kanssa olemme eläneet alusta asti eikä se ole ollut minulle mikään kynnyskysymys.

Ikään kuin sivulauseessa mies myönsi olevansa lääkekoukussa.

Sanoin Kördelle, että epäilin lääkeriippuvuutta jo siinä kohtaa, kun hän ensimmäisen kerran mainitsi, mitä kipulääkettä syö. Kysyin, miksi hän ei ole voinut tuotakaan asiaa minulle heti alussa kertoa. Körde vastasi, että lääkeriippuvuutta ei ole ollut helppoa itsellekään myöntää.

Juttelimme jonkin aikaa asioista. Sanoin Kördelle, että hänen puheensa ja tekonsa eivät täsmää koskaan. Ja että jatkuvat anteeksipyynnöt eivät toimi, kun käytös ei koskaan muutu.

Körde toivoi, että voisimme käydä vaikka kahvilla, kun hän jossain kohtaa palaa työreissultaan. Lupasin harkita asiaa.

Tiedän faktat, mutta jokin vetää minua jatkuvasti Körden luokse. Tiedän, etten voi luottaa häneen koskaan. Kaikki salaisuudet eivät ole tässä, vaan aina tulee lisää juttuja, joista hän ei ole kertonut. Miehen mieliala vaihtelee en edes tiedä minkä mukaan, mutta vaihtelee niin, ettei siinä pysy kukaan perässä. Työni on aina joko täysin fine tai täysin helvetistä, enkä koskaan voi ennalta tietää, kumpaa se on. Paitsi jos olen työkeikalla.

Kun tiedostan nuo tosiasiat, pitäisi tajuta juosta ja lujaa. Miksi kiusaan itseäni? Miksi ripustaudun mieheen, joka kohtelee minua huonommin kuin kukaan tähän mennessä?

Tänään tein hetkellisen välirauhan itseni kanssa ja yritän olla armollisempi itseäni kohtaan. Olen väsynyt tuntemaan jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten pysty päästämään Kördestä irti.

Tilanteet jatkuvat niin kauan kuin niistä on jotain opittavaa. Selkeästi tämä Körde-kuvio on vielä kesken. Täytyy vaan toivoa, että oma mielenterveys kestää.