Vuorokauden hotellitreffit Körden kanssa olivat täynnä suuria tunteita. Jokin käsittämätön vetovoima meidän välillämme on. Viime näkemisestä kului kuusi viikkoa, mutta tuntuu kuin olisin nähnyt hänet viimeksi eilen. Ja melkein ehtinyt unohtaa kaiken, mistä minun piti olla hänelle vihainen ja loukkaantunut.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta nautin erittäin paljon siitä huomiosta, jota herätämme Körden kanssa, kun liikumme ulkona. Suurin osa jää tuijottamaan Kördeä, koska hän nyt vain on hieman valtavirrasta poikkeava ulkonäöltään. Myhäilen siinä vieressä ja nautin, kun voin olla se, joka miehen käsipuolessa kulkee. Tai pussailemassa, tai kädet takapuolella tai missä milloinkin.

Harvoin näkemisessä on se ikävä puoli, että kaikki käytettävissä oleva aika menee melkeinpä seksiin. Tai eihän se ikävää ole, kun voi touhuta seksikkään ja kuuman miehen kanssa, mutta ei siinä riitoja tai loukkaantumisia paljon selvitellä.

Juttelimme jonkin verran ikävistä asioista. Körde oli nyt suhteellisen zen työni suhteen. Hän vain pelkää todella paljon turvallisuuteni puolesta. Minä pelkään, että Körde hermostuu taas, kun lähden työreissuun.

Körden asuinkumppanieksästä puhuimme sen verran, että Körde tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hänen on vaikea erota lopullisesti. Tilanne tuskin ratkeaa lähiaikoina.

Körde sanoi, että hän on miettinyt, veisikö minut näytille kavereilleen ensi viikonloppuna. Se olisi kuulemma vaikeaa, koska sitten kaikki tietäisivät ja näkisivät meidät yhdessä. Kysyin, tarkoittaako hän, että hänen eksänsä saisi tietää meistä vai onko työni esteenä. Ei ilmeisesti kumpaakaan.

Vastaus oli ympäripyöreä kuten yleensä.

Pahoitin mieleni pariin otteeseen illan aikana. Omat epävarmuuteni puskivat pintaan ja tulin mustasukkaiseksi milloin mistäkin. Körde heitti myös yhden ulkonäkööni liittyvän kommentin, jota en olisi halunnut kuulla.

Tunnistin saman tien, että nyt Körde sanoi jotain, mikä tuntui pahalta ja mistä tuli ensimmäisenä olo, että kaikki on pilalla. Yleensä jään jumittamaan paskaan oloon enkä tiedä, mitä tapahtuu.

Tuumailin hetken ajatuksiani ja tilanteita ja huomasin, miten helposti epävarmuuteni värittää toisen sanomiset ja tekemiset pahemmaksi kuin ne oikeasti ovat. Tiedän myös, että nälkäisenä ja väsyneenä minun ei kannata tehdä mitään lopullisia päätelmiä mistään.

Mutta onhan se selvää, että olen ottanut pahasti osumaa Körden ailahtelevaisuudesta ja välirikoistamme. On vaikea luottaa ja uskoa, että riitän tällaisena kuin olen. Mutta en oikein voi muutakaan olla. Ja jos Körde haluaa jonkun toisen, se on varmaan hyvä niin.

Körden kainalossa oli niin ihanaa pötkötellä ja kuunnella Isac Elliotia, että meinasin välillä alkaa itkeä. Tuntui samaan aikaan niin jäätävän hyvältä, ja sitten heti perään aloin odottaa seuraavaa pommia. Intuitio ja kaikki sisälläni sanoo, että se tulee.

Aina sanotaan, että pitäisi elää tässä hetkessä. Herkälle ihmiselle se tarkoittaa sitä, että tänään on sairaan kivaa ja huomenna joku kuolee tai tapahtuu jotain pahaa. Että hyvistä hetkistä on otettava joka sekunnista kaikki irti, kun mikään ei koskaan kestä. Se ahdistaa ja tunteet vyöryvät hallitsemattomasti päälle.

Mutta. Olen niin onnellinen ja kiitollinen eilisestä, viime yöstä ja tästä aamusta. Ja siitä, että elämässäni on tuollainen hullu, hiton kuuma ja ristiriitainen mies.

Ihan parasta oli nukkua Körden kainalossa ja tuntea vahvat käsivarret ympärilläni. Ja kun Körde halaa ja sanoo, että hänelle tulee aina niin valtava suojelunhalu minua kohtaan. Se on jotain superkiihottavaa.