Olin tuossa eräänä iltana meediotilaisuudessa, johon kokoontui noin seitsemänkymmentä enemmän tai vähemmän pössähtänyttä ihmistä. En muista koska viimeksi olisin kokenut sellaista energiamäärää. Kokemus oli aivan huikea ja niin häkellyttävä, että meinasin alkaa itkeä vähän väliä.

Meedio välitti viestejä noin kymmenelle henkilölle tilaisuuden aikana. Yhdessä vaiheessa hän kertoi näkevänsä nuoren miehen, joka on kuollut äkillisesti. Toivo heräsi ja ajattelin, että Mika on paikalla. No ei ollut. Se viesti meni yhdelle toiselle kuulijalle. Petyin valtavasti, vaikka tiedän, että henkimaailman jutuissa mitään tai ketään ei voi pakottaa eikä käskeä. Yritän iloita muiden ihmisten puolesta ja siitä, että moni sai lohdutusta ja tukea elämäänsä tuon istunnon aikana. Olen vain niin surullinen enkä voi käsittää, että joku muu tarvitsi minua enemmän yhteydenottoa henkimaailmasta. Minä minä minä.

Olen maalla. Isä kertoi tänään, että Riitan lapsenlapsella on mielikuvitusystävä. Poika täytti juuri neljä vuotta, ja hänen ystävänsä nimi on Mika. Spooky. Kysyin isältä, onko hän jutellut pojan kanssa tai kysellyt mitään. Ei kuulemma ole, on vain tarkkaillut tilannetta sivusta. Poika kuulemma aina autossakin varaa oman paikan Mikalle. Ja tämä Riitan pojanpoika ei siis tiedä meidän Mikasta mitään.

Onneksi en ole kuin kerran nähnyt Riitan pojanpoikaa. Onnistuisin varmasti ahdistelemaan häntä, kun kyselisin ummet ja lammet tuosta mysteerisestä mielikuvituskaverista. Miksi sen pojan nimi on juuri Mika. Voiko se olla jokin merkki meidän Mikalta tai mitä jos hän on noinkin selkeä osa elämäämme emmekä ole tajunneet sitä.

Kun tulin eilen maalle ja ajelimme isän kanssa kotiin, huomasin että hymyilen. Hymyilen, vaikka ei ole mitään erityistä syytä. Mikä uskomaton muutos voi ihmisessä tapahtua, kun luovuttaa ja päästää irti. Olen niin onnellinen, kun mieleni ja ajatukseni eivät enää täyty vittuperkeleestä ja siitä, miten saisin mahdollisimman äkkiä tapettua itseni. Nyt on niin paljon tilaa kaikelle muulle ja yhä lisääntyvässä määrin sellaiselle, mikä tuntuu itsestä hyvältä. En olisi koskaan uskonut, miten elämäni voi muuttua. Mutta nyt olen tässä ja elän.