Terapeutti sanoi minulle, että kuolema-ajatukseni eivät ole tavallisia, mutta minun elämää katsellessa ja kuunnellessa ne ovat hyvinkin luonnollisia. Mietimme sitäkin, miten paljon syntymähetkeni on voinut vaikuttaa kaikkeen. Terapeutti on sitä mieltä, että synnytyksen jälkeen tapahtunut eristäminen ja äitisuhteen kannalta hajanaiset kaksi ensimmäistä elinvuotta ovat varmasti vaikuttaneet minuun. Helpottavaa, että joku uskoo minua. Joskus tuntuu, että kuvittelen ihan kaiken.
 
Uusperheviikonloppu sujui hyvin. Tai minä en ainakaan huomannut mitään kireyttä mihinkään suuntaan. Alkuun jännitin vähän Riitan näkemistä, mutta minusta hän oli aivan samanlainen kuin ennenkin. Kaupunkikotiin paluu oli ankeaa. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne on niin musertavaa. Kukaan ei kaipaa eikä tarvitse minua. En löytänyt edes kaupasta mitään sopivaa lohturuokaa tähän hetkeen. Heh, huolestuttavaa.
 
Merjan kanssa saimme viimein jahkailumme päätökseen, ja nyt on taas jouluksi varattu matka. Se tietää sitä, että kohta olisi hyvä palata syömisten kanssa ruotuun, että saan Karsalta sen laihdutustonnin. Sitä paitsi säästän ruokalaskussa huomattavasti, kun kehittelen taas jotain järkeä tähän touhuun.
 
Lonkan kanssa on ollut perjantain hoitojen jälkeen yksi täysin kivuton päivä. Fyssari oli sitä mieltä, että magneettikuvaan tästä olisi parasta jatkaa. Hän aikoo vielä keskustella asiasta aiemmin näkemäni fysiatrin kanssa, jotta saan sen lähetteen. Vähän huolettaa, mistä revin rahat lonkkaan ja matkaan, mutta on näistä rahoitusongelmista aiemminkin selvitty.