Onpas tullut kirjoitustaukoa. Olen aloittanut monta kertaa, mutta pää on ollut jatkuvan väsymyksen takia niin tukossa, että ajatus ei kulje muualla kuin töissä, jos aina sielläkään. Vuodenvaihdetta juhlistin siskon luona, kun satuin saamaan yövuorojen jälkeen useamman vapaapäivän. Kivaa oli, vaikka en hälinästä ja huudosta erityisesti pidä.

Töissä on ollut jopa mukavaa toisinaan. Suurin osa työkavereista on kivoja ja niitä ei niin kivojakin olen oppinut jossain määrin ymmärtämään. Ainoastaan jatkuva väsymys painaa jalkoja ja etenkin mieltä. Mietin jo yhden raskaan iltavuoron jälkeen, että tästä kun menisin lääkärille, saisin kevyesti muutaman saikkupäivän alkavaa uupumusta estämään. Onneksi seuraava päivä oli taas helpompi ja sain nukuttua hyvin, mutta itku kurkussa töihin meneminen ei ole hyvä juttu.

Uni pelastaa. En vain tiedä, miten normaalia on lähteä iltaisin seitsemältä nukkumaan (herätys ennen aamuviittä) ja ylipäätään nukkua melkein kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Kuulostaa sellaiselta normaalilta, mitä en loppuelämääni halua kokea.

Mietin, mitä terapeutti sanoi. On normaalia, että töissä väsyy. Muutkin väsyvät. No joo, mutta ne muut eivät nuku kaikkea vapaa-aikaansa, vaan hoitavat pieniä lapsia, rehkivät jumpissa ja salilla ja nukkuvat huomattavasti vähemmän kuin minä. Väsymys vie ilon elämästä ja se suurin ilo tällä hetkellä on kuntosali, minne on nykyään liian harvoin voimia mennä.

Onneksi sain jostain voimia laittaa taas ruokavaliota kuntoon. Sen huomaa heti voinnissa, kun jättää leivän ja suklaan ja syö vaikka jotain värikästä. Vireystasoon terveellisempi ruoka ei ole vaikuttanut, mutta vuosikausien puutostiloja ei toki hetkessä pysty korjaamaan. Mutta täytyy myöntää, että kadehdin suuresti ihmisiä, jotka kertovat olevansa pirteitä ja virkeitä.

En tykkää talvesta, mutta nämä kirpeät ja aurinkoiset pakkaspäivät ovat upeita. Ihana kun aurinko paistaa ja voi oikein tuntea, miten kevät tekee tuloaan. Heh. Pian pitäisi päättää, lähdenkö helmikuun lopulla aurinkolomalle vai en. Kukaan kavereista ei ilmeisesti pääse lähtemään kaveriksi, joten jahkailen vielä, lähdenkö yksin vai en. Olisi niin kiva lähteä jonkun tutun kanssa, mutta toisaalta enhän olisi Merjaankaan aikoinaan tutustunut, jos en olisi lähtenyt yksin maailmalle.