"Olen matkalla eksyneiden taivaaseen,

olen matkalla hullujenhuoneeseen.

Minä syöksyn vastatuuleen

niin kuin väärinpäin lentävät linnut

niin kuin väärinpäin lentävät linnut."

Jippu - Väärinpäin lentävät linnut

 

Elämä on nyt umpikujassa. Pyhät menivät ja syntymäpäivät ja uudetvuodet. Tyhjyys jäi. On toki paljonkin iloisia ja hyviä hetkiä. Jopa kokonaisia päiviä, ettei kurkkua kurista ollenkaan. 

Väännän edelleen aamuisin viherpirtelöitä, treenaan salilla ja nauran niin paljon, että yksikin tuttu ihmetteli, miten noin iloinen voi olla masentunut. Niin.

Elämääni on tullut sellaisia kuvioita, joista en voi julkisesti kirjoittaa. Juuri niistä kuvioista haluaisin ja minun pitäisi kirjoittaa. En tiedä, mitä blogista jää jäljelle, jos joudun koko ajan varomaan ja rajaamaan sisältöä. Ehkä laitan tämän salasanan taakse tai siirryn kirjoittamaan semifiktiivistä romaaniani, johon saan purettua rauhassa mieltäni.

Viikon päästä olen jo Aasian auringon alla. Ei voi muuta kuin toivoa, että jostain tulisi ihmeellinen käänne ja piristyisin. Tuntuu ihan käsittämättömältä rahan ja kaiken tuhlaukselta, että tyyppi on näin maissa, vaikka edessä on melkein kolmen viikon rentouttava rantaloma huippuseurassa. Hip hei.