Olipa taas päivä. Luulen, että nyt viedään viimeisiä Rokkitukan kanssa. Hän on herättänyt minussa niin sanotulta seksiriippuvuusajalta tuttuja hyvin ahdistavia ajatuksia eikä mielenterveyteni kestä nyt sellaista.
 
Meidän oli tarkoitus nähdä tänä iltana. Iltapäivällä yhden aikaan tuli pyyntö lähteä mukaan joukkopanoon. Menetän kuulemma paljon, jos en lähde ja eikö olisi mahtavaa olla kuuden kesken (minulle täysin vieraiden ihmisten kanssa tunnin varoitusajalla). Miehellä ei tunnu menevän jakeluun, että harjoittelusta ei noin vain kesken päivän lähdetä panokeikalle. Joten kieltäydyin vedoten huonoon fiilikseen.
 
Muutaman tunnin päästä mies laittoi viestin, näemmekö tänään. Vastasin, etkö ollut jo yhteen paikkaan menossa. Mies kirjoitti, että tulin jo sieltä ja himoitsen sinua eniten. Voi saatana. Miten tyhmänä minua taas pidetään. Että suostuisin olemaan jokin kakkosvaihtoehto tai yksi pano neljän muun panon perään tai helppo korvike, kun vaimo sattuu asumaan satojen kilometrien päässä.
 
Meillä oli pari hienoa kohtaamista, mutta se siitä. Tuo joukkopanoehdotus pisti liikkeelle tosi häiritseviä ajatuksia. Että minun pitäisi taas saada aina vain enemmän ja enemmän seksiä ja mitä hullumpi kuvio, sitä parempi. Lisää miehiä, naisia, kaikkea siltä väliltä, väkivaltaa, alistavaa kohtelua  ja koko elämä taas hajalle seksin takia, vaikka mikään ei kuitenkaan tunnu miltään.
 
Ärsyttävintä tässä on se, että heti kun joku mielenkiintoinen mies on kuvioissa, hullu omistushaluni herää. Inhoan sitä, että joku mies yrittää omistaa minut, mutta olen itse samanlainen. Ja heikko itsetuntoni ei kestä sitä, että en ole jollekin (kenellekään) se tärkein edes seksin suhteen. Olen ääliö(magneetti).
 
Päivän ehdoton piristys oli tekstiviesti Poliisilta. Stay tuned.