Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa, vaikka kärsin joka päivä. Kuumuudesta, hikoilusta, itseinhosta, töistä, lihomisesta, syömisestä, sali-innon katoamisesta, ihmisistä, elämän merkityksettömyydestä.

Viimeksi tänään ahdisti lähikauppakeikan jälkeen niin paljon, että piti hetken tietoisesti keskittyä hengittämiseen, että sain ilman taas kulkemaan.

Asetin kesän alussa itselleni tavoitteeksi, että jaksan heinäkuun käydä töissä ja tehdä sovitut työvuorot. Siihen kykenin, mutta paljon muuhun en. Useimmiten tuntuu, että päivät ovat pelkkää ahdistusta ja vierauden tunnetta omasta itsestä. Itseinho on yhtä jäätävää kuin tammikuussa Malesiassa, kun itkin pahaa oloa aurinkotuolilla.

Työpäivät kestän, kun kuvittelen, että en oikeasti ole olemassa. Tai että olen joku robotti, joka hoitaa työt, mutta ei oikeasti ole olemassa eikä kenenkään nähtävissä.

Kulunutta kesää voisi kuvata lauseella "aurinkolasit päähän ja menoksi". Olen tehnyt niistä kakkuloista sellaisen suojan itselleni, että pystyn kävelemään pakolliset hetket kaupungilla. Muuten mieluusti linnoittaudun hikiseen yksiööni. Pisteet sille, joka keksi, että elokuussa kesä alkaa väkisinkin viiletä.

Onneksi pystyn nauramaan ja olemaan kiitollinen. Tiedän sanomattakin, miten paljon huonommin asiat voisivat olla. Olen kiitollinen ystävästäni, joka on jaksanut viettää aikaa kanssani, vaikka olen tällainen. Arvostan ylintä neuvonantajaa, joka jaksaa olla kuittailematta voinnistani ja tukee kykyjensä mukaan. Isä on toivotellut vuosien tauon jälkeen iloisia aikoja eli hänkin näkee tilanteen, vaikka voinnistani ei ole sen kummemmin puhuttu.

Terapia alkaa loppukuusta, ja ensi viikolla menen tapaamaan yhtä vaihtoehtoista ravintovalmentajaa. Olen käynyt jäsenkorjaajalla ja akupunktiossa ja yrittänyt siten tehdä jotain hyvää itselleni, kun en siihen muuten kykene.

Kaiken tuskan ja tuskastuneisuuden keskellä uskon edelleen, että olen itse valinnut tämän tien. Joskus toivon, että en olisi, mutta minkäs teet. Ja vaikka elämä tuntuu tällä hetkellä raskaalta, jossain on ihan varmasti ulospääsy odottamassa.