Viikko jatkui yhtä kurjasti kuin se maanantaina alkoi. Torstaina itkin vaihteeksi työmatkalla. Töissä meinasi hajota pää eikä asiaa auttanut yhtään se, että töistä soitettiin minulle kaksi kertaa vielä illan aikana. Toiseen puheluun en enää kyennyt vastaamaan, koska hermo meni ihan täysin.

Perjantaina viikon mokailusarjani jatkui siihen malliin, että osaston vieraileva naislääkäri oli pää punaisena huutanut, kun olin varannut lopputarkastusaikoja väärille ihmisille. Olin myös tehnyt yhden huumelääkevirheen ja mitä lie kaikkea. Kenenkään henki ei ollut minun tekemisteni takia vaarassa, mutta en kestä tällaista virheiden määrää. Olen oikeasti huolellinen ja tarkka, joten siitä voi päätellä, miten väsynyt olen tällä viikolla ollut.

Perjantaina kun lähdin taas itku kurkussa ajamaan töistä kotiin, ajattelin, että enää ei voi tälle viikolle sattua mitään ikävää. No, enkö melkein ajanut yhden ison koiran kumoon, kun kyseisen elikon isäntä teki äkkinäisen liikkeen. Illalla vitutti sen verran, että tekaisin työhakemuksen yhteen työpaikkaan. Melkein ostin jo menolipun Filippiineille, mutta siinä vaiheessa tulin järkiini ja tilasinkin vain kalliit kompressiotrikoot.

Ankean työviikon päätteeksi oli kiva lähteä viikonlopuksi opiskelemaan. Olin jo niin poikki, etten edes jaksanut jännittää, miten hiljainen tai puhelias tällä kertaa olen.

Viikonlopun aiheena oli ravitsemus, jota odotin todella paljon, mutta koulutuksen anti oli pettymys. Tuntuu ikävältä maksaa kahden päivän setistä monta sataa euroa, kun käteen ei jää mitään konkreettista.

Kaikki ryhmästämme olivat pettyneitä ja tunnelma oli raskas tänään iltapäivällä. Minun oli pakko antaa ääneen palautetta toiselle kouluttajalle, koska vitutti niin paljon. Olin ihan asiallinen ja kerroin myös, mitä hyvää viikonlopussa oli. Silti jäi ikävä fiilis ja jouduin lähtemään kiireellä kesken kaiken pois, että ehdin junaan.

Nyt on sellainen olo, että voisin vaikka ostaa sen menolipun Filippiineille. Merja lähtee neljäksi kuukaudeksi miesystävänsä kanssa sinne ja pyysi minua kylään. Harkitsen vakavasti, koska kaipaan niin aurinkoa ja uusia ympyröitä.

Onneksi viikonlopussa oli paljon hyvääkin. Pääsin siskon luokse yöksi ja pitkästä aikaa saunaan. Huomenna jatkan reissaamista ja lähden pyörähtämään isän luona. Ehkä maalaisilma ja isän viisaudet ovat nyt sitä, mitä eniten tarvitsen. Täytyy vain yrittää pitää pää vielä pari kuukautta kasassa.