Viime päivien heikko ja hiljainen toiveikkuus on vaihtunut tuttuun epätoivoon. Tarvitsisin nyt terapia-aikaa todella, mutta en saa niin paljon aikaiseksi, että soittaisin terapeutille ja pyytäisin aikaa. Joten kärsin hiljaa yksin ja valitan tänne.

Veljen kuolemasta tulee puoli vuotta. Välillä tuntuu, että kaikki olisi tapahtunut eilen ja että kaikki on ollut vain pahaa unta. En pysty käsittämään, etten näe rakasta veljeäni enää koskaan.