Eilen selvisi viimein kesätöiden kohtalo. Sain kuuden viikon sijaisuuden heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin. Ei ihan sitä mitä hain, mutta parempi kuin ei mitään. Vaikka alkaa näyttää aika epätoivoiselta, minulla on edelleen sellainen tunne, että kesäkuulle on jokin ratkaisu. Joko jostain löytyy tarvetta sijaiselle tai sitten tapaan sen kolme vuotta etsimäni rikkaan lääkärin. Heh. Toki olisi kiva viettää kesäkuu rennosti lomaillen, mutta rahattomana se on mahdotonta. Tai sitten ei. Katsellaan.

Nyt kun työstressi helpotti hieman, sain aivoista tilaa lopputyölle. Olen naputellut työtä tänään kolme tuntia ja alkaa näyttää aika hyvältä loistavalta. Eilen vielä mietin, josko luulin itsestäni vähän liikoja, kun tavoitteena oli saada työ toukokuussa valmiiksi. Mutta niin se vain menee, että sitten kun oivaltaa, tarvitsee vain kirjoittaa. Ja kirjoittaa minä nyt suurin piirtein osaan ainakin lopputyön verran. Jes, hyvä fiilis.

Tänään oli muuten ensimmäinen aamu, kun olin huomaavinani kropassa jotain dieetin vaikutuksia. Leivän jättäminen ruokavaliosta ei enää vituta niin paljon kuin ensimmäisellä viikolla eikä pullaakakkuasuklaata tee edes mieli. Ärsyttää vaan, kun olen ollut koko viikon kipeä. Kroppa kaipaisi jo salia, pää erityisesti.