Kiitos kaikille tsemppaamisesta täällä. Facebookinkin kommenttien perusteella jotkut tuntuvat oikeasti innoissaan odottavan kirjaani. Välillä mietin, mitä ihmeellistä siinä on. Jokainen pystyy kirjoittamaan kirjan niin halutessaan. Sitten tajuan, että ei jokainen pysty kirjoittamaan kirjaa. Esimerkiksi Tuula sanoi, ettei hän ikinä saisi edes ensimmäistä lausetta saati koko kirjaa aikaan.

Näin tänään kuvittajan. Katsoimme kuvat läpi ja vähän muokkasimme niitä. Kerroin hänelle, miten isä suhtautui näyttämääni kuvaan. Kuvittaja tsemppasi ja sanoi, että aika rankan kuvan näytit ja että tämä on minun kirjani ja minun tunteeni, ei isän. Ja että kirja voi jakaa mielipiteitä, mutta siitä huolimatta minun tunteeni ovat aitoja ja oikeita.

Oli kivaa, kun kuvittaja oli niin innoissaan tästä kirjaprojektista. Juhlistimme taipalettamme suklaakakkukahveilla, enkä edes ajatellut kaloreita. Huomattavaa edistystä, kun ottaa huomioon, missä kalori- ja kalorinkulutuskierteessä nykyään olen.

Loppuillasta keräsin itsetuntoni rippeet ja laitoin valmiin teksti- ja kuvapaketin kustantamolle. Nyt jännityksellä odotan, mitä sieltä vastataan. Ehkä jo huomenna tiedän tarkemmin, milloin sopimus tehdään jos se vielä tehdään ja millä aikataululla kirja valmistuu. Jännittää enkä millään malttaisi odottaa, mitä seuraavien viikkojen aikana tapahtuu.