Eilen tapahtui jotain ihmeellistä, mitä en ole kokenut koskaan. Janne sai minut laukeamaan käsin.

Ne, jotka ovat touhujani pidempään seuranneet, tietävät, miten isosta jutusta on kyse. Olen koko aikuisikäni kärsinyt siitä, että haluan tosi usein seksiä, mutta itse akti ei tunnu miltään. Olen ikään kuin jatkuvassa panetustilassa, koska tila ei laukea mitenkään. Aina kun mies on tullut sisään, olen vain odottanut, milloin tyyppi laukeaa ja lopettaa. Se on ollut äärimmäisen turhauttavaa ja olen kokenut, että minussa on jokin vika, jota ei voi korjata.

Toki poikkeuksia on ja joidenkin kanssa seksi on tuntunut joltain, ja saihan se yksi mies kymmenen vuotta sitten minut laukeamaan suuseksillä. Tosin siihen meni ainakin tunti aikaa eikä minulla ollut minkäänlaisia tunteita (paitsi ehkä ällötystä) kyseistä henkilöä kohtaan.

Mutta Janne. Hmm. Outoa, että en edes muista, miten kaikki meni. Minulle käy melko usein niin, että jos jotain suurta tapahtuu, siitä ei jää muistikuvaa. Ei se sinällään haittaa, koska tiedän, että tätä on luvassa lisää Jannen kanssa. Nyt kun homma on saatu toimimaan, voin vaan rauhassa odotella, mitä hienoja juttuja koen seuraavaksi.

Välillä tuntuu, että tarkkailen itseäni ulkopuolelta ja analysoin kaikkea, mitä kohtaamiset Jannen kanssa saavat minussa aikaan. En olisi ikinä uskonut, että tästä maailmasta löytyy mies, joka pääsee minua näin lähelle. Toki enemmän on kai kyse siitä, että uskallan päästää hänet lähelle. Eikä orgasmi ole tässä se pääpointti, vaikka kauan kaivattu lisä onkin. Tunnen, miten sisimmässäni jokin jääkerros on alkanut sulaa. Sieltä varmaan paljastuu vaikka mitä ihmeellistä, kunhan maltan odottaa.

Totutut käytösmallit ovat silti tiukassa. Eilen nimittäin aloin heti seksin jälkeen kysellä Jannelta, milloin hän alkaa juosta muiden naisten perässä nyt, kun he ovat vaimonsa kanssa päättäneet lopullisesti erota. Eli heti, kun päästään yksi mega-askel eteenpäin, otan äkkiä taas pakkia, että koen olevani turvassa tai jotain. Onneksi huomaan nämä pakitukset ja voin ainakin yrittää selittää Jannelle, miksi toimin niin kuin toimin.

Tähän mennessä mies on ollut äärettömän kärsivällinen. Toteaa vain välillä, että edetään rauhassa ja eipä ole tällaistakaan tilannetta ennen tullut vastaan. Heh.