Karsa ehdotti alkuviikosta, että lähtisin hänen ja yhden Karsan naisystävän seuraksi kylpylään viikonloppuna. Karsa on pitänyt kyseisestä naisesta vartin mittaisia ylistysmonologeja melkein joka kerta, kun olemme tavanneet. Minä olen ahdistuneena kuunnellut, kun Karsa on kuola valuen puhunut naisesta, joka on niin upea, että ei tottakaan. Silikonirinnat, tyylikkäitä ja seksikkäitä vaatteita, upeita korkkareita, villiä seksiä ja kaikenlaista. Jokaisen miehen unelma ja ne tissit. Viimeksi ihan kärsin, kun tuli niin riittämätön ja paska olo Karsan kehuessa kyseistä naista.

Meinasin siis vetää herneen nenään jo pelkästään siksi, että Karsa kehtasi ehdottaa minulle kimppakivaa tämän itse upeuden kanssa. Itsetuntoni on aivan nollassa ja minua oikeasti vituttaa, miten olen taas alkanut puhua itselleni. Löydän vain vikoja kropastani ja ulkonäöstäni. Tosi turhauttavaa, että en vain kykene katsomaan hyväksyvin silmin peiliin.

Esimerkiksi perjantainen kahden tunnin kampaajakeikka oli yhtä kärsimystä, kun yritin vältellä katsomasta itseäni peilistä. Tiedän, että olen normaalipainoinen, mutta hahmotan itseni ehkä yli satakiloiseksi ja luulen, että kaikki muutkin ajattelevat niin.

Mutta takaisin Karsan ehdotukseen. Päätin, että juuri nyt olen saavuttanut jonkin pohjakosketuksen itseni inhoamisessa, joten miksen vielä vetäisi kunnon pohjat, kun siihen tarjotaan mahdollisuutta. Mietin, että jos pystyn viettämään illan ja yön Karsan ja itse upeuden kanssa, joko inhoan itseäni ja ulkonäköäni entistä enemmän tai sitten yksi tai kaksi palasta voi loksahtaa paikalleen.

Lauantaiaamuna menin salille. Maha oli tosi kipeä ja olo muutenkin turvonnut. Mietin, että perun koko kylpyläkeikan, koska oli tosi hankala olla. Ajatuskin siitä, että pitäisi maha höllyvänä lähteä keikistelemään bikineissä jonkun seksibeiben vierellä, oksetti.

Salilla meinasin alkaa itkeä useaan kertaan. Olin niin väsynyt, mahaan sattui ja mietin vaan, miten läski olen ja miten olen taas tässä tilanteessa, että joka lauseella vain haukun ja sätin itseäni kaikesta. Miksi on näin vaikea hyväksyä itsensä, en voi käsittää.

Joka tapauksessa päätin kohdata pelkoni ja lähdin kylpylään. En tietenkään voinut sanoa Karsalle, mitä alemmuuskomplekseja minulla on rinnoistani ja ulkonäöstäni. Minulla on kuitenkin ollut jo kauan haaveena päästä heiluttamaan peittoa jonkun silikonirintaisen naisen kanssa, joten olisi ollut hölmöä kieltäytyä mahdollisuudesta.

Kun itse upeus saapui sviittiimme, tajusin, miksi Karsa on niin hartaasti puhunut tästä naisesta. Nainen oli ihan kuin jostain toisesta todellisuudesta. Pitkät tummat hiukset, ruskettunut iho, piikkikorkkarit, todella lyhyt mekko antavalla kaula-aukolla ja ne tissit. Ehkä ensimmäisen puolen tunnin aikana en kyennyt muuta kuin hörppiä kuoharia ja tuijottaa naisen rintoja.

Karsa ja nainen houkuttelivat minutkin lopulta uimaan, vaikka olin jättänyt varta vasten bikinit kotiin, etten joutuisi häpeämään itseäni altaalla. Sattui niin, että naisella oli parit bikinit mukanaan ja hän antoi minulle toiset. En ole koskaan esiintynyt julkisesti sellaisissa bikineissä. Mentiin nimittäin ihan kaiken siveyden rajamailla, mutta vieras kaupunki, ainutlaatuinen tilaisuus altistaa itsensä ikäville fiiliksille ja kuohari. Se oli siinä.

Jo ennen altaalle menoa nainen ehti suudella minua ja mietin vaan, näkeekö hän minussa oikeasti jotain kiinnostavaa ja ehkä kiihottavaa. Altaalla tunnelma tiivistyi ja voin kertoa, että meidän poppoomme sai katseita, vaikka siellä onneksi oli melko hiljaista.

Veden alla tapahtui kaikenlaista käsipeliä ja jokainen yritti muistaa käyttäytyä, heh. Nainen kuiskasi minulle, että olen kaunis. Ajattelin, että ihan sama, tarkoittiko hän sitä vai ei, kunhan sanoi sen ääneen. Siinä vaiheessa aloin ajatella, että ehkä itseinhoni tarvitsi juuri tällaista sokkihoitoa. Tapaamisen todella seksikkään ja upean naisen kanssa eli kaikki mahdollisuudet joutua alakynteen ja kakkosvaihtoehdoksi.

Loppuilta ja yö menivät kosteissa tunnelmissa. Kävimme dinnerillä minimekoissa ja tunsin oloni pitkästä aikaa seksikkääksi. Panemista oli riittämiin ja hymyilen hölmönä seuraavat kuukaudet jo pelkästään siksi, että sain puristella isoja silikonitissejä sydämeni kyllyydestä. Tissit olivat melko kovat ja vain törröttivät eteenpäin, mutta upeat ne olivat silti.

Mitä kylpyläkeikasta jäi käteen. En kokenut mitään äkkivalaistumista, että jes, nyt minä taas tykkään itsestäni ja rinnoistani ja mahastani. Toisaalta en vajonnut itseinhossani yhtään alemmaksikaan, niin kuin pelkäsin. Ehkä tämä oli kaiken kaikkiaan hyvä ja tarpeellinen kokemus. Nyt tajuan, että minun on pakko taas aloittaa kaikki työ alusta ja opetella puhumaan itselleni nätimmin ja arvostamaan ainutlaatuisuuttani. En ehkä ole niin upea kuin se Karsan seuralainen, mutta minun on hyväksyttävä, että riitän näin. Ja nimenomaan niin, että riitän tällaisena itselleni.