Lääkäri oli tosi omituisella tuulella tänään. Kerroin suoraan kokeilustani ja hän kirjasi kaiken koneelle ja kysyi, mitä muuta kuuluu. Höpisi jotain masentuneesta sukulaistytöstään ja surutalon lanseeraamisesta. Siis häh.

Mies sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan yhtäkkisestä lääkkeiden jättämisestä seuraa juurikin tällainen hyvä huippu tai helpompi olo. Riskinä tosin on se, että huipun jälkeen mennään entistä syvemmälle ja aivojen toiminta saattaa heikentyä tällaisilla lääkekokeiluilla tai pitäisikö sanoa -sekoiluilla.

Puolisen tuntia siinä rupateltiin tai lähinnä kuuntelin miehen omituisia juonenkäänteitä. Lopuksi hän sanoi, että jatketaan nyt näin ja katsotaan, miten käy. Jos alkaa näyttää huonolta, pitää heti ottaa yhteyttä ja varata uutta aikaa. Kysyin, voisinko saada jo saman tien seuranta-ajan jonkin ajan päähän. No, en saanut. Ihme touhua.

En ihan odottanut tuollaista vastaanottoa. Nyt tuntuu, että lääkäri jätti minut tyhjän päälle ja yksin odottamaan, mitä tuleman pitää. Enhän minä mitään kädestäpitäjää kaipaa, mutta outoa, etten saanut uutta aikaa vaikka sitä varta vasten pyysin. Sitä kun ei tiedä, saanko enää aikaa varattua, jos se yhtäkkinen pudotus tulee. Se voi olla sitten lopullista menoa.

Hämmennys.