Kotiuduin lauantaina sairaalasta. Jouduin osastolle reumalääkkeestä johtuneen neutropenian ja määrittelemättömän bakteeri-infektion takia. Tiedoissani on tästä eteenpäin merkintä henkeä uhkaavasta lääkereaktiosta, joten mistään perusflunssasta ei ollut kyse.

Viikko oli aivan hirveä. Lauantai-iltana istuin seitsemän tuntia päivystyksessä, ennen kuin kaikki kokeet saatiin otettua ja pääsin osastolle tarkempaan syyniin. Tuskin olisin lähtenyt päivystykseen edes siinä reilun 38 asteen kuumeessa, jos Mari ei olisi sitä suositellut. Joten kiitos Marille. Sunnuntaina olisi voinut olla kohtuu heikko olo herätä kotona.

Olin suurimman osan viikosta eristyshuoneessa omassa rauhassa. Kulutin aikaani tuijottamalla seinäkellon sekuntiviisaria, ja välillä kävelin parikin tuntia huonetta ympäri, kun selkä alkoi väsyä jatkuvaan makaamiseen.

En muista, koska olisin ollut niin kipeä. Muutamaan otteeseen vain itkin ja tärisin peiton alla, kun sattui niin paljon. Vielä nytkin joudun sormilla tyhjentämään ruokamössöä poskista, koska kieli ei liiku kunnolla. Mutta ainakin pystyn syömään, sillä kurkku ja suu olivat viikolla niin kipeät, että puudutusgeelistäkään ei oikein ollut apua.

Kaikessa kurjuudessaan viikko oli varmasti tarpeellinen kokemus. En luota ihmisiin enkä mielellään pyydä muilta apua. Sairaalassa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää luottaa muiden apuun ja toivoa parasta. Pääosin hoito olikin hyvää ja ammattimaista.

Kävin kovan henkisen taistelun reumalääkkeen aloittamisen kanssa. Aiheesta jauhettiin terapiassa monet kerrat. Tunsin sen mielessä ja kropassa, että reumalääkkeistä ei koidu mitään hyvää. Tämä sairaalareissu todisti minulle, että aina kannattaa luottaa omaan intuitioon ja tietoon. Harmi vain, että annoin sen yhden lääkärin pelotella minut aloittamaan lääkityksen. Onneksi reumalääkitystä mietitään seuraavan kerran vasta joskus loppusyksystä, joten saan siihen asti olla rauhassa ja pyöritellä vaihtoehtoja.

Tällä hetkellä voin ihan hyvin. Antibioottikuuri ja usean päivän kuumeilu toki väsyttävät, ja olen tämän viikon sairauslomalla. Lääkäri suositteli parin viikon salitaukoa infektioriskin vuoksi, joten yritän malttaa mieleni. Aion käydä metsässä kävelemässä ja jumppailla tässä kotosalla vointini mukaan.

Vaikka lauantai-iltana ja eilen asuntoni lämpötila näytti 34 astetta, ei haittaa. Ihanaa olla kotona.