Voi jumalauta, minkälaisen ääliön kanssa vietin eilisillan. Olen tavannut miehen kerran alkukesästä, mutta en muistanutkaan hänen ärsyttäviä puoliaan. Ensinnäkin odotin miestä lähes puoli tuntia hotellin aulassa, kun tyyppi valmistautui. Inhoan myöhästymistä ja varsinkin, jos joku toinen myöhästyy sovitusta tapaamisesta. Ja vielä mies, hei haloo. No, sitten menimme yhteen pubiin istuskelemaan ja kas vain, soi puhelin. Mies sanoo, että pakko ottaa ja puhuu noin vartin. Olen jo siinä tuskastua.

Kunnes lähdemme ravintolaan ja miehelle tulee toinen puhelu. Menee kymmenisen minuuttia ja tarjoilija käy kysymässä, haluanko jo tilata meille. Joo, en halua, kun seuralaiseni lähti ottamaan tärkeää puhelua. Helvetti, istuin ja odotin siinä pöydässä yksin tunnin, siis TUNNIN. Jumalauta, millainen ääliö pitää olla, että jättää naisseuralaisen odottamaan tunniksi yksin ravintolaan. Meni niin hermot.

Kun mies vihdoin palasi, sanoin hänelle, että jos hän ei maksaisi seurastani ja jos laukkuni ei olisi jäänyt hotellihuoneeseen, olisin lähtenyt kotiin ajat sitten. Mies oli vilpittömästi pahoillaan, mutta sanoi, että ei kai tämä nyt mikään katastrofi ole. Tapahtuuhan pahempiakin asioita. Niin, ihan kuin minä en tietäisi, että pahempiakin asioita kuin miehen odottaminen voi tapahtua.

Kaiken huippu oli, kun mies suuttumuksestani huolimatta tilasi itselleen ruoan. Tilasi kyllä minullekin juomia ja salaattia, vaikka sanoin, että ruokahalut menivät noin tunti sitten. Tyyppi kehtasi vielä sanoa, ettei minun kannata hänelle osoittaa mieltäni jättämällä syömättä (kun hän kerta minullekin tilasi). Toistin, että ruokahalu meni noin tunti sitten ja kiehuin raivosta, kun mies ryysti jotain helvetin porokeittoa. Tarjosi sitä minullekin, vaikka tasan tarkkaan tiesi, että olen kasvissyöjä.

Tyyppi yritti siinä ryystäessään lepytellä ja sovitella, mutta jos minä suutun, minä suutun. Ilta meni siis aivan pilalle. Kävin hakemassa tavarat hotellihuoneesta, otin rahat ja lohdutuksena taksikyydin kotiin. Siinä seisoskelin hotellin ulko-ovella vesisateessa ja mietin, että onpa tosi kivaa.

Ja kaiken lisäksi sain heti perään kuulla Piksulta, että he joutuvat miehensä kanssa perumaan oman matkansa. Lähden siis yksin jouluksi reissuun, kiva. Ymmärrän kyllä Piksun syyt enkä ole hänelle vihainen, mutta tosi pettynyt vaan.