Vähän ehkä hävettää Merjan mollaaminen tuossa aiemmin, mutta aina vaan ei kärsivällisyys eikä ymmärrys riitä alkuunkaan. Kaikesta huolimatta Merja on tosi mukava, ymmärtäväinen ja meillä on niin samanlainen huumorintaju, että kahteen viikkoon mahtui taas hirveä määrä naurua. Olisin omalla käytökselläni voinut vaikuttaa moneen asiaan ja tilanteeseen, mutta jostain syystä en niin tehnyt.
 
Sitä paitsi, Merja opetti minua meditoimaan. Tai hän piti minulle kaksi ohjattua meditointituokiota, jotka olivat aika huikeita kokemuksia. Ensimmäinen oli opettelua ja tunnustelua, mutta jo toisella kerralla tunsin leijuvani samalla tavalla kuin hyvässä nousuhumalassa. En ollut juonut mitään.
 
Pari vuotta sitten kesällä selvisin työstressistä ja –jännityksestä sillä, että joka ilta meditoin ennen kuin menin nukkumaan. Sitten homma jäi johonkin liian levottoman ja turhautuneen mielen jalkoihin.
 
Nyt olen reilun viikon harjoitellut meditointia, kuten Merja neuvoi. Se oikeasti toimii. Silmät ja ajatukset eivät vilise enää niin kuin aiemmin ja mikä parasta unen laatu on parantunut huomattavasti. Saatan herätä vasta herätyskelloon lukuun ottamatta yöllistä vessareissua. Hienoa, varsinkin kun miettii maaliskuussa alkavaa pitkää (ja jännittävääääää) harjoittelua.
 
Koulu alkoi tänään. Onnistuin tästä aloituspäivästäkin tekemään elämää suuremman jännityksen ja pelkäämisen aiheen. Miten ihmeessä aikuinen voi jännittää kaikkea näin paljon, argh. Luulen, että se johtuu ikävistä kouluun liittyvistä kokemuksistani, mutta hei, pitääkö kaikkea paskaa kantaa mukanaan loppuelämänsä. Voisinko päästää irti ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy ja hyvin menee.
 
Parasta on se, että nyt on meneillään viimeinen tammikuu tuossa koulussa ja ennen joulua valmistun sairaanhoitajaksi. Sitä sopii fiilistellä vaikka seuraavat 50 viikkoa.