Työhaastattelu meni aika hyvin. Ensi viikolla selviää, saanko paikan. Jos homma johonkin kaatuu, niin siihen, että minulla on tosi vähän harjoitusta kanyloinnista. Se taas johtuu siitä, että tein suurimman osan harjoitteluista vuosi sitten vaihdossa, jossa hyvä kun pääsin potilaisiin koskemaan. Kauhulla odotan, jos joudun jollekin ylilääkärille näyttämään kanylointitaitojani. Nimimerkillä jouluna valmistuva sairaanhoitaja. Muutenkin tuli vähän paska fiilis siellä laitoksessa, koska vanhustenhoito ei vaan ole se minun juttu. Kaikki kunnia niille hoitajille, jotka siihen pystyvät.

Dieetti etenee jotenkin ja netistä saa kivasti vertaistukea. Helposti näyttää vaan homma menevän proteiinipatukoiden syömiseksi, mikä ei ehkä ole tämänkään dieetin pointti. On aika haastavaa, kun on niin vähän ruokia, joita pystyy syömään ilman ällötystä. Ja kun on koko pienen elämänsä mussuttanut sitä vaaleaa leipää. Mutta en anna periksi enkä toisaalta vedä tätä liian tiukastikaan. Ehkä se kultainen keskitie löytyy vielä joku päivä.