Itkin eilen äidille ja sanoin, että pelkään, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu. Äiti sanoi, että pitää vaan yrittää ottaa päivä kerrallaan.

Ja päivä otettiin. Äiti kävi tänään huonon kuntonsa takia lääkärissä ja alustava tuomio oli kova. Hylkimisreaktio on niin voimakas (tai miten ikinä asia ilmaistaankaan), että siihen eivät auta mitkään lääkkeet. Äiti joutunee uuteen keuhkoleikkaukseen. Mikään muu ei ilmeisesti pelasta häntä kuin jälleen uusi elinsiirto. Eri asia on, kestääkö äiti sitä leikkausta.

Tämä on p a i n a j a i s t a. Painajaista. Painajaista.