Tällä hetkellä elämässäni on paljon asioita, jotka saavat minut voimaan paremmin. Ykkösenä tulee perhe. Isän kanssa juttelu on jotain uskomattoman tärkeää. Samoin hetket siskon ja poikien kanssa. Äskenkin muruset olivat pikavisiitillä ja nyt jo on ikävä heitä. Onneksi näemme taas juhannuksena, kun he tulevat lomailemaan kaupunkiin peräti neljäksi päiväksi. Jopa pienempi poitsu äsken tuli yllättäen halaamaan minua, vaikka hän on selvästi varovaisempi minun suhteeni kuin isoveljensä. Ehkä hänelle jäi pysyvät traumat viime joulun "komenteluista", ja ottaa aikansa, että hän toipuu. Heh.

Ystävät ovat toinen asia toki. Tosin huomaan, että pettymykset vähän varjostavat ystävyysjuttuja, mutta en jaksa niitä nyt enempää pohdiskella.

Sali totta kai, koska se on toinen kotini. Näin jälkeenpäin tuntuu aika käsittämättömältä, että olen jaksanut ravata salilla, vaikka olen ollut erittäin huonossa kunnossa. Ehkä se on ollut arjessa pitävä voima ainakin silloin, kun Mika kuoli. Elämässä oli edes jotain pysyvää ja jotain sellaista, joka ei voi kuolla. Sali on ja pysyy.

Hyvä musiikki ja tv-ohjelmat. Mitä mainioin pakokeino ahdistavasta elämästä. Eikä varmaan edes erikseen tarvitsisi mainita ulkomaanmatkoja. Niissä on jotain taikaa. Niin ja kaikki henkimaailman jutut ja kokemukset, juttelut äidin ja Mikan kanssa, voimaannuttavat unet ja ihmeiden kokeminen.