Tänään on ollut ihan hyvä päivä, paitsi näin illalla ahdistus käy taas voimalla kimppuun. Olin aamupäivän Tuulan kanssa lenkillä ja kahvilla, iltapäivän Juhiksen seurassa. Joku taisi sittenkin kuulla hienon vienon pyyntöni hyvistä uutisista, sillä tänään sain puhelun yhdestä työpaikasta. Työhaastattelu on ensi viikolla. En osaa oikein iloita raollaan olevasta ovesta. En tiedä, miten jaksan olla osa-aikaisessakaan työssä näillä voimilla ja väsymyksen määrällä. Työ ei ole mitään kovin kummoista eikä ainakaan koulutusta vastaavaa, mikä saattanee olla lopulta vain hyvä asia. Ei paineita, ei haastavia tilanteita, kunhan kykenen pitämään itseni jotenkin kasassa. Nähtäväksi jää, miten se onnistuu jos paikan saan.