Kun saavutan jonkin tavoitteen, riemu on suuri, mutta heti perään tulee tyhjä olo. Varsinkin syömisten suhteen tarvitsen aina jonkin projektin, jotta pysyn ”hereillä” eikä homma karkaa käsistä. Sama tilanne on nyt, kun paino on siinä, missä haluan. Tosin uskon, että paino tippuu vielä hieman, koska en osaa elää epämääräisten lukujen kanssa. Painan mieluummin kymmenen kuin yhdeksän kiloa vähemmän.

Palkitsin itseni hyvin menneestä alkuvuodesta varaamalla mittausajan viimevuotiselle valmentajalleni. Harkitsen vielä, otanko vain yhden mittauksen vai viiden kerran paketin. Todennäköisesti otan paketin, koska haluan saada ammattitaitoiselta henkilöltä vinkit ja ohjeet jatkoon. Treenit sujuvat, mutta ruokavaliossa on edelleen säätämistä. Ja se motivoi ihan kivasti, kun tietää, että mittausaikoja on noin kuukauden välein tiedossa. Jaksaa tsempata syömisten kanssa ja näkee konkreettisesti, mihin suuntaan kroppa alkaa muotoutua. Paino kun ei tod kerro kaikkea. Ensimmäinen mittaus on heti juhannuksen jälkeen sopivasti ennen isän häitä.

Yksi miinuspuoli nykytilanteessa on. Jätin nimittäin tammikuussa e-pillerit pois, minkä jälkeen iho on melkeinpä räjähtänyt käsiin. Välillä iskee epätoivo, kun katsoo naamaa peilistä, mutta onneksi meikillä saa kohtalaista jälkeä. Enkä missään nimessä haluaisi enää alkaa syödä e-pillereitä, koska niiden vaikutus mielialaan on näköjään ollut käsittämättömän suuri. Toki vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin, mutta e-pillerit eivät sovi ainakaan minulle. Sitä paitsi pakaran alla olevat löllötkin ovat alkaneet viimein sulaa, mikä viittaa juuri siihen, että elimistö alkaa puhdistua ylimääräisistä mömmöistä. Tästä puhuimme viime vuonna valmentajan kanssa, ja nyt näen konkreettisesti, mitä hän tarkoitti.

Viime viikolla selvisi, että Pete ei pääse isän häihin. Voihan vee, mikä pettymys. Toisaalta ehkä parempi näin. Olisin vain ihastunut mieheen lisää eikä tässä nyt kovin ihmeellinen yhteinen tulevaisuus ole näkyvissä, kun mies on varattu moneen suuntaan. Mietinkin yhtenä päivänä, haluanko oikeasti sellaisen ihmisen lähelleni, joka ei osaa päättää, mitä haluaa. Tai ehkä osaa päättää, mutta jos ja kun päättää, että haluaa olla usean naisen kanssa samaan aikaan. Haluanko osallistua sellaiseen. Kannatan itsekin vapaata suhdetta, mutta Peten kuvio on aikamoista säätämistä. On pienet lapset, tyttöystävä, baaripanoja ja vaimolla miesystävä.

Miksi minun pitäisi tyytyä tapaamisiin ehkä kerran tai pari kuussa tai että kaikki pitää aina säätää sen mukaan, miten Pete saa lastenhoitovuorot neuvoteltua vaimonsa kanssa. Haluan pitää itseäni sen verran arvokkaana ja ainutlaatuisena kaikkine vikoinenikin, että ansaitsen jotain paljon enemmän.