Juomme aamukahvit ennen aamuviittä. Lähden seitsemältä lenkille. Sauvojen kanssa umpihankeen. Pakaroissa tuntuu ja mietin vaan, että hyvä kun rasva palaa. Että elämässäni on edes jotain hyvää, kun pakaralihasten ympäriltä ja päältä sulaa rasvaa.

Laitamme kolme kynttilää palamaan äidin ja veljen haudalle. Isän mielestä määrällä on turha koreilla, mutta minä haluan ne kolme kynttilää, jotka aina äidinkin kanssa vietiin.

Kaikki muuttuu, jonkin on pakko pysyä ennallaan tai minä hajoan kokonaan.

Minä: Huokaus ja joo.

Isä: Siellä ne pötköttävät meidän vainajat.

*** *** ***

Isä hieroo pyynnöstä hartioitani. On pitkän, hiljaisen päivän ilta.

Isä: Tämähän on kuivunut (hartiat, selkä). Taisin arvioida teidän painonne aamulla väärin.

Minä: Ai onko vähemmän löllöä? No hyvä, että treenaaminen näkyy.

*** *** ***

Kotona on raskasta olla. Äiti on joka puolella. Äidin verhot, äidin matot, äidin pöytäliinat, äidin sängynpeite, äidin sitä, äidin tätä. Ja sitten on veli. Suihkautin tänään Hugo Bossia veljen huoneessa. Tuntui, että veljeni leijaili siellä vierelläni. Luen yhä uudelleen kuolinilmoitusta, jossa sanotaan, että veli ei ole poissa vaan tuhat tuulta puistikoissa.

On niin ikävä ja paha olo.

*** *** ***

Ja sitten on se toinen puoli minusta. Sisko kysyy, nytkö se vauhtikausi on alkanut. Niin kai, sanon ja kerron, miten monet treffit olen ensi viikolle suunnitellut. Tai en ihan muista kuinka monet, ja sisko nauraa. Näytän isälle Patrikin alastonkuvan takaapäin. Siis oikeasti, kuka näyttää omalle isälleen tulevan panokaverinsa alastonkuvan.

Minä: Eikö ole aika makea selkä ja pakarat?

Isä: No on. Saako sen kuvan käännettyä ympäri (isän huumoria, jota monikaan ei ymmärrä)?

Minä: Ei se käänny. Mutta eikö olekin hyvä.

Isä: On.

*** *** ***

Niin tyhmältä ja älyttömältä kuin se voikin kuulostaa, joku vieras mies on kirjoituksillaan ja viesteillään pitänyt minua kasassa jo monta päivää. On turvallista tukeutua ihmiseen, jonka kuolema ei voi satuttaa niin paljon kuin äidin ja veljen. Kaikki on minun maailmassani kuolemaa. Terapeuttini ja kuntoutustätikin huomauttivat siitä. Puhun jäljellä olevista ihmisistä ja heistä, jotka eivät vielä ole kuolleet.

Kohta nukahdan ja näen unia, joissa sisko toivoo minun kuolevan ja äiti syyttää minua veljeni kuolemasta. Entinen paras ystäväni hakkaa minua isoilla kivillä päähän. Yöt ovat niin turvallisia. Kukaan ei oikeasti kuole ja aamulla voi taas herätä tähän tuskaan.