Viikko on ollut todella uuvuttava. Kaikki lähti menemään pieleen heti maanantaina, kun jätin salin väliin. Olin viime viikonloppuna niin poikki, että ajattelin levätä maanantain ja tiistain ja keskittyä rauhassa panohommiin.

Karsa oli käymässä maanantaina ja joo oli ihan kivaa, mutta olisi silti pitänyt vain mennä sinne salille. Näköjään koko viikko menee vituralleen, jos en aloita sitä kunnon treeneillä. Sitä paitsi Karsa toi minulle muutaman hitsin pahan keksin, jotka söin ja joiden kalorimäärää jäin pyörittelemään ihan liian pitkäksi aikaa ottaen huomioon sen, että minun pitäisi olla täysin toipunut syömishäiriöstä.

Okei, maanantai meni pieleen.

Tiistaina pidin vielä toisen lepopäivän ja näin Samia. Sami muistutteli, että me sovimme vain kesän kestävästä seksisuhteesta ja nyt vaihtuu jo syyskuuksi, että mitäs nyt. Sanoin, etten haluaisi vielä lopettaa. Sovimme, että jatkamme ainakin syyskuun. Sami haluaa, että sitoudun aina tietyksi ajaksi, koska minulla ei siis saisi olla muita miehiä. Tapaamisesta jäi lievästi kökkö olo.

En enää edes muista, minä iltana ja aamuna olen itkenyt, mutta ainakin yhtenä aamuna ja iltana. Loput ajasta olen pyöritellyt tympääntyneenä samoja epäonnistumisia kuin aiemminkin.

Maha on ollut taas kipeä, koska olen lipsunut ruokavaliosta. Maanantain keksit, kääretorttu- ja pannukakkupalat töissä. Pitäisi vain uskoa, että maha ei kestä yhtään mitään poikkeavaa. Mahan lisäksi pää on ollut kovilla, koska olen sössinyt elokuun alussa aloittamani dieetin. Stressaantuneena ei mikään onnistu. Pitäisihän se tietää.

Ja sitten sokerina pohjalla. Nyt ei enää riitä, että joudun väistelemään yhden miespotilaan lähentelyjä. Yksi työkaverini on ottanut minut silmätikukseen ja hänen käytöksensä on ärsyttävää. Eilen jouduin hänelle jo sanomaan, että älä tule noin lähelle.

Kyseinen mies on perusäijän perikuva. Kuvittelee olevansa joku ykkösluokan naistennaurattaja, joka puhuu jatkuvasti kaksimielisiä juttuja. Hän on parin päivän aikana ehdotellut minulle epäsuoraan ja suoraan juttuja ja hakeutuu toistuvasti seuraani, vaikka hän työskentelee eri kerroksessa kuin minä.

Jos olen hyvällä päällä enkä yliväsynyt, jaksan kuunnella miehen juttuja ja välillä on jopa kiva huomata, että joku on minusta noin kiinnostunut tai sitten vain täydellisen tärähtänyt. Mutta kun olen näin väsynyt ja valmiiksi vittuuntunut, en jaksaisi kuunnella ehdotteluja ja yliseksuaalista lätinää koko ajan.

Tuollaiseen huumorilla höystettyyn seksuaaliseen häirintään on vaikea puuttua, koska mies voi aina vedota siihen, että sehän oli vain leikkiä eikä hän oikeasti mitään tarkoittanut. Ja ehkä olen helppo kohde. Vähän hiljaisempi kuin muut, haluan pysyä töissä asialinjalla ja ajattelen, että perimmäinen vika on aina minussa.

Jos tässä viikossa jotain hyvää on, se tapahtuu huomenna, kun korkkaan pari kuoharipulloa Karsan kanssa. Niin ja pomo kyllä kehui minua, että ilmeisen hyvin olen töissä pärjännyt vastoinkäymisistä huolimatta.