Poistumisportti. Sana, joka on pyörinyt taas koko viikonlopun mielessäni. Miten täältä pääsee pois? Miten täältä pääsisi mahdollisimman nopeasti pois? Miksi minua ei päästetä tästä pelistä, vaan kidutus jatkuu ja jatkuu?

Vaikka mitä teen hyvinvointini eteen ja yritän etsiä työtä, jossa viihtyisin ja jaksaisin ja treenaan ja yritän syödä terveellisesti, vaikka ruokahalua ei ole muutamaan viikkoon enää ollut ja vaikka mitä. Niin ei.

Aina palaan tähän samaan pakokauhun tunteeseen, joka iskee pahiten illalla tai keskellä yötä, kun en saa nukuttua. En kuulu tänne. En ole ikinä kuulunut. Olen aina yksin ja ulkopuolinen, vaikka ympärillä olisi miten paljon ihmisiä.

Miksi minua pidetään väkisin täällä, kun elämänhalua ei ole, vaikka tekisin mitä?

Edellisen postauksen jälkeen kirjoittelimme jonkin verran Samin kanssa. Hän kävi täällä perjantaina ja eilenkin. Viimeistään eilen huomasin, miten suurin lumous meidän niin sanotusta suhteesta oli haihtunut Samin paljastuksen jälkeen.

Eilen Sami ehdotti, että näkisimme tänään. Kieltäydyin ja sanoin, että eiköhän sinulla ole koko viikko seksiä luvassa. Sami sanoi, että älä sitä murehdi ja voisit olla vain onnellinen puolestani (että pääsen koko viikon ajan panemaan niin sanottua ykköspanoani, kun nainen tulee kaupunkiin).

Sillä hetkellä päässä napsahti. Tajusin, että olen tässäkin suhteessa vain se toiseksi paras eikä tilanne siitä muutu. Ikinä.

Kirjoitin Samille aamulla, että pidän tämän viikon viestittelytaukoa ja mietin, kannattaako meidän enää jatkaa. Samin vastauksen provosoimana tylytin kaiken muunkin, mitä koko viikonlopun ajan pyöritin mielessäni.

Miksi mies ei voi vain valita toista meistä? Miksi pitää roikottaa molempia mukana, kun hän tietää, että kumpikin nainen on ihastunut ja pahoillaan siitä, että kuvioissa on toinenkin nainen. Että ei ole kovin reilua, kun tyypille pääasia on vain se, että on kivaa ja saa paljon pillua.

Äsken Sami paljasti, että ykköspano todennäköisesti muuttaa kaupunkiin ensi vuonna, mikä vaikuttanee meidän tapaamisiin. Ai, ihanko totta. Voihan vittu. Sami sanoi, että hän ei voi hylätä ykköspanoaan, koska nainen ei ehkä selviäisi ilman häntä ja minä taas selviän.

Aamulla salilla tajusin, että nyt saan rangaistuksen niistä lukuisista vuosista, kun vain panin kaikkea liikkuvaa enkä yhtään välittänyt, ketä loukkaan tai kenen parisuhteeseen tungen.

Miten ihminen voi olla näin tyhmä? Siis oikeasti. Puolustuksekseni voin sanoa, että jos olisin alkukesästä tiennyt, että Sami tapailee noinkin aktiivisesti ykköspanoaan, en olisi lähtenyt tähän enää mukaan. Mutta en tiennyt.

Mitä jos tämä on kaikki, sitä parasta, mitä voin saada? Entä jos en ikinä löydä ihmistä, jolle olen rakkain ja tärkein? Ehkä minunlaisten kuuluu vain tyytyä siihen sekundaan, mitä on tarjolla. Ottaa ilo irti niistä pienistä hetkistä, kun saa edes joltain ihmiseltä läheisyyttä ja välittämistä, vaikka se lopulta olisikin vain harhaa.

Niin että se poistumisportti. Jos joku voisi sellaisen järjestää, kiitos.