Patrik vastasi muutama päivä sitten sähköpostiini. Viesti oli lyhyt ja ärsyttävän neutraali. Lauantaiaamuna kännykkä piippasi ja Patrikilta tuli viesti, jossa hän ehdotti treffejä. Olin tosi yllättynyt ja totta kai odotin illalta jotain elämää suurempaa. Mutta mutta.

Patrik tuli ja seisoi älyttömän komeana oveni takana. Olimme molemmat ihan hermona, ja sanoinkin miehelle, että nyt jännittää enemmän kuin se ensimmäinen tapaaminen taksin takapenkillä. Patrik sanoi samaa ja lisäsi vielä, että on outoa tulla kotiini kun emme tunne kunnolla.

Patrik pyysi, että saisi lukea kirjaani. Annoin pari lukua hänelle luettavaksi. Lopputulos oli kyynelsilmäinen ja järkyttynyt mies, joka ei tiennyt mitä sanoa. Siihen se ilta sitten lopulta kaatuikin, kun kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa.

Olimme pari tuntia baarissa, kunnes Patrik pelasti meidät kurjalta loppuillalta ja sanoi, että hän taitaa lähteä kotiin kun on niin huonoa seuraa. Olin helpottunut. En olisi jaksanut istua hiljaa ja vaivaantuneena enää yhtään hetkeä.

Ärsyttää niin vitusti. Siinä on käden ulottuvilla unelmien mies ja kaikki menee päin persettä. Seksi on hyvää, mies on upea ilmestys ja haluan häntä oikeasti, mutta jokin vain mättää pahasti. Täytyy kai vain uskoa, että minun ei kannata ihastua miehiin. Parempi ja huomattavasti helpompi pysyä kylmissä  rahakeikoissa ja tunteettomuudessa kuin altistua karuille pettymyksille.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä sattui muuten kummia. Eksäni Toni laittoi viestiä ja vähän jälkeen soitti minulle. Pahoitteli, ettei ollut kommentoinut pikkuveljeni ja äitini kuolemaa mitenkään. Kertoi pienestä lapsestaan ja siitä, miten elämä on ihan hajalla. Plus että haluaisi tulla luokseni yöksi, kun ei ole muutakaan paikkaa eikä rahaa taksikyytiin. Meinasin oikeasti suuttua. Miten kehtaa vuoden hiljaisuuden jälkeen soittaa ja pyytää, että säälistä ottaisin hänet tänne yöksi.

No, homma meni siihen, että päästin Tonin kerrostalon portaikkoon nukkumaan. Toki hän tinki, että olisi päässyt viereeni, mutta pysyin kovana. Heh. Kerrankin pidin pääni enkä alkanut taas pelastaa kovia kokeneita miehiä. Minun ei tarvitse aina ymmärtää ja kuunnella ja olla avuksi muille. Joskus voin vain olla rauhassa ja odottaa, että joku haluaisi kuunnella ja ymmärtää minua.