Hämmennyin eräänä iltana töissä, kun juttelimme naispuolisen työkaverin kanssa ja hän ehdotti, että lähtisimme joskus drinksuille. En muista milloin joku (uusi ihminen) olisi pyytänyt minua lähtemään jonnekin. Olen sen verran out sosiaalisissa kuvioissa, että tällainen sattumus on erikoista. Pyörittelin päässäni kaikki mahdolliset ajatuskuviot, kuten eikö hän pidä minua niin rumana että kehtaisi lähteä esimerkiksi baariin minun seurassani vai onko minun kanssa juuri kivempi lähteä jonnekin, kun tietää että on itse kauniimpi. Höhlä, lopeta ajatteleminen.

Näin viime yönä unta, jossa eräs työkaverini sanoi ”Sä et ole mitenkään nätti ni sun ei tarvi senkään takia meikata”. Kirjoitin kyseisen lausahduksen yöllä kännykkään muistiin, koska uni tuntui niin todelliselta. Luulen, että uni viestitti eniten sitä, miten huonona ja rumana pidän itse itseäni. Kukaan muu ei ole muistaakseni ainakaan päin naamaa sanonut minua rumaksi kuin isä joskus vuosia sitten.

The Dieetti on sujunut ihmeen kivuttomasti. Toki töissä pullat, viinerit ja lämpöiset pehmeät sämpylät ovat jokapäiväisiä houkutuksia, mutta päätin, etten nyt tarvitse niitä. Olen tehnyt urakkaluonteisesti kasvisruokia töihin evääksi ja saanut siitä palkaksi hirveät vatsakivut, turvotuksen ja melkein päivittäisen päänsäryn. Kevyesti kateellisena mietin niitä laihduttajia, jotka kokevat virkeyttä ja keveyttä jo viikon terveellisemmän ruokavalion jälkeen. Minua se ei selvästikään koske, mutta en luovuta.

Mediassa on nyt pinnalla kiusaaminen, ja ihmiset avautuvat ties mistä kauhukokemuksistaan. Ajatukseni ovat satunnaisesti pyörineet lukion kolmannella luokalla. Se oli jotain käsittämättömän hirveää aikaa. Rukoilin joka ilta, että en enää aamulla heräisi. Onneksi olen unohtanut paljon, mutta paha olo säilyy. Muistan miten oli yksi poikaporukka, joka naureskeli minulle. En muista, haukkuivatko he varsinaisesti minua, mutta vittuilivat päin naamaa harva se päivä ja nauroivat. Kai minä olin poikkeuksellisen vääränlainen ja outo mustissa vaatteissani yksinäisenä ja masentuneena. Vähän sama fiilis, kun sisko joskus sanoi minulle pieniä kun olimme, että etkö tajua, miten paljon isä ja äiti joutuvat häpeämään takiasi.

Nyt ei muiden tarvitse enää hävetä puolestani, minä teen sen.